Pakko laittaa tännekin tämä aivan uskomattoman ihana kappale, jota lomaviikon aikana on tullut kuunneltua ihan hirmuisesti. Olin hieman hämmästynyt, kun kuulin, että myös mieheni isä, ikää + 50, omistaa Chisun levyn ja kuuntelee sitä aina automatkoillaan. Ehkä olen ennakkoluuloinen, mutta sitä en kyllä osannut odottaa, vaikka miehenikin kyllä pitää erityisesti juuri tästä kappaleesta.
Tähän hetkeeni tämä sopii jotenkin valitettavan hyvin. Olo kun on muutenkin jokseenkin alakuloinen luettuani pitkän aikaa Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia -kirjaa. Äärettömän loistava kirja, jota ei mielellään laskisi hetkeksikään käsistään, mutta lukemisen jälkeen olo on aina aavistuksen surumielinen, enkä lukemisen aikana useinkaan onnistu välttämään muutamaa kyynelpisaraa. Kunhan saan kirjan päätökseen, lupaan tehdä siitä tarkemmankin postauksen!
P.S. Vau, minä onnistun videon laittamisessa! Jei!
P.S. Vau, minä onnistun videon laittamisessa! Jei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti