Anttilasta, tarjoushintaan 59,90 €
Jotexilta, hintaan 79,90 €
Jotexilta, hintaan 99,90 €
Jotexilta Cherry -seinävalaisin hintaan 29,99 €
maanantai 12. heinäkuuta 2010
Valoa pimeyteen
Sisustusvimma on minulla jälleen voimissaan, tällä kertaa kattovalaisimien muodossa.
lauantai 10. heinäkuuta 2010
Hulluus iskee....
Päiväni kuluvat töiden, kotihommien ja asunnonetsinnän parissa. Tulen hulluksi, ihan varmasti. Koneeni päätti alkaa temppuila juuri kriittisellä hetkellä - nyt, kun minun on pakko saada heti nyt uusi asunto! Tätä menoa nykyisessä asuinpaikassani ei yksinkertaisesti enää kestä, meno on kirjaimellisesti kuin villissä lännessä. Ei ole enää yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen herännyt yöllä mellakkaan parvekkeeni alla ja noussut ylös vain todetakseni, että ah, joku rakas naapuri onkin jo ehtinyt soittaa poliisit, ei siis hätää, melu lakkaa piakkoin.
Asunnon löytäminen Turusta on mahdotonta. Tai siis mahdollista, mutta minun kriteereilläni ja meidän budjetillamme ihan silkka mahdottomuus. Minä en nimittäin aio muuttaa mihinkään rotanloukkuun enkä myöskään halua ojasta allikkoon muuttamalla toiseen kertaan yhtä arvelluttavalle alueelle.
Kyllä tämä jos mikä syö naista. Ei jaksa enää. Ja taas on positiiviset lähtökohdat asiakaspalveluun! :'D Toivon, että ihmiset ovat ymmärtäneet hankkia ne liput Ruisrockiin ja nauttivat ajastaan siellä sen sijaan, että tulisivat meille sankoin joukoin shoppailemaan. Tänään on nimittäin päivä, kun hymy ei ole ihan niin herkässä.-.-'
Asunnon löytäminen Turusta on mahdotonta. Tai siis mahdollista, mutta minun kriteereilläni ja meidän budjetillamme ihan silkka mahdottomuus. Minä en nimittäin aio muuttaa mihinkään rotanloukkuun enkä myöskään halua ojasta allikkoon muuttamalla toiseen kertaan yhtä arvelluttavalle alueelle.
Kyllä tämä jos mikä syö naista. Ei jaksa enää. Ja taas on positiiviset lähtökohdat asiakaspalveluun! :'D Toivon, että ihmiset ovat ymmärtäneet hankkia ne liput Ruisrockiin ja nauttivat ajastaan siellä sen sijaan, että tulisivat meille sankoin joukoin shoppailemaan. Tänään on nimittäin päivä, kun hymy ei ole ihan niin herkässä.-.-'
tiistai 6. heinäkuuta 2010
I'm a hippie
Valitsin markkina-asukseni jotain helppoa ja ohutta, ja tällä kertaa asukuvakin on otettu jossain aivan muissa tunnelmissa kuin yleensä, nimittäin kallioilla. :)
En todellakaan tiedä, mille minä tuossa kuvassa irvistelen, kenties sille pudotukselle, joka selkäni takana vaani? Tuo on otettu kallion kielekkeeltä aivan uskomattoman korkealta ja tällainen taskukokoinen ihminen ei oikein tahdo tuntea oloaan kotoisaksi kovin korkeissa paikoissa....
Tuo asu oli ihan kätevä markkinoille ja se oli ihan kätevä vielä kalliolla istuskellessakin, mutta kuten minun tuurillani aina, päädymme ex tempore baariin ja minä tosiaankin näytän hipiltä ja haisen parsalta (kiitos parsasodan).
Baarissa minut tosin kruunattiin "Miss Africaksi", joten ehkä se ei ollutkaan ihan pohjanoteeraus tuo asuni? Tai sitten se oli sitä vielä enemmän. Huoh. No, tulipahan käytyä ja testattua sekin, että yökerhoon pääsee sisään tuonkin näköisenä!
Vannoin tosin, että jatkossa en enää poistu kotoani ilman kunnollista vaatetusta ja korkokenkiä, you can never know, katsos. ;)
P.S. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun nuo läpsyttimet päätyivät yökerhon tanssilattialle... Toivon kuitenkin hartaasti, että se oli viimeinen kerta.
En todellakaan tiedä, mille minä tuossa kuvassa irvistelen, kenties sille pudotukselle, joka selkäni takana vaani? Tuo on otettu kallion kielekkeeltä aivan uskomattoman korkealta ja tällainen taskukokoinen ihminen ei oikein tahdo tuntea oloaan kotoisaksi kovin korkeissa paikoissa....
Tuo asu oli ihan kätevä markkinoille ja se oli ihan kätevä vielä kalliolla istuskellessakin, mutta kuten minun tuurillani aina, päädymme ex tempore baariin ja minä tosiaankin näytän hipiltä ja haisen parsalta (kiitos parsasodan).
Baarissa minut tosin kruunattiin "Miss Africaksi", joten ehkä se ei ollutkaan ihan pohjanoteeraus tuo asuni? Tai sitten se oli sitä vielä enemmän. Huoh. No, tulipahan käytyä ja testattua sekin, että yökerhoon pääsee sisään tuonkin näköisenä!
Vannoin tosin, että jatkossa en enää poistu kotoani ilman kunnollista vaatetusta ja korkokenkiä, you can never know, katsos. ;)
P.S. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun nuo läpsyttimet päätyivät yökerhon tanssilattialle... Toivon kuitenkin hartaasti, että se oli viimeinen kerta.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Welcome to the jungle
Meille on jo lähes perinteeksi muodostunut, että vähintään kerran kesässä on päästävä viettämään iltaa Turun urheilupuiston kallioille ja sinne lähtikin tällä kertaa koko sisarusporukka, mieheni ja kaksi siskoni kaveria. Meno alkoi jossain vaiheessa olla varsin hillitöntä, mikä ei kyllä kyseisellä porukalla ole mitenkään tavatonta. :D
Mieheni päätti tehdä minun kauniista markkinoilta mukaani ottamasta tuohilautasestani nuotion...
...ja grillata siinä parsaa...
...koska parsa oli illan teema. Kyllä, hyvin vanhaa ja väsynyttä juttua, mutta me revimme siitä riemua niinkin paljon, että päädyimme parsasotaan jossain vaiheessa iltaa.... Öh, kertookohan se ehkä jotain tuosta illasta ja tästä porukasta? ... :'D
Näkymät olivat joka tapauksessa ihastuttavat ja kokonaisuudessaankin päivä oli aivan uskomattoman loistava. <3 Tällaisia sunnuntaita saisi olla useamminkin! ^^
Mieheni päätti tehdä minun kauniista markkinoilta mukaani ottamasta tuohilautasestani nuotion...
...ja grillata siinä parsaa...
...koska parsa oli illan teema. Kyllä, hyvin vanhaa ja väsynyttä juttua, mutta me revimme siitä riemua niinkin paljon, että päädyimme parsasotaan jossain vaiheessa iltaa.... Öh, kertookohan se ehkä jotain tuosta illasta ja tästä porukasta? ... :'D
Näkymät olivat joka tapauksessa ihastuttavat ja kokonaisuudessaankin päivä oli aivan uskomattoman loistava. <3 Tällaisia sunnuntaita saisi olla useamminkin! ^^
Älä kulje tuoppisi ohi
Sitten niihin markkinoilta tekemiini pieniin löytöihini!
Alumiinista käsityönä tehdyt kauniit korvakorut, jotka siitä huolimatta, että näyttävät painavilta, ovat ihan pelkkää ilmaa! Rakastuin heti ensisilmäyksellä ja olin ehtinyt olla markkinoilla ehkä noin 2 minuuttia...
Miehelleni kaulakoru. Olen jo pitkään halunnut ostaa hänelle jonkun tuon tyyppisen korun, mutta niitä on valitettavan vähän myynnissä missään ja yhtenä tavoitteena tuolta markkinoilta minulla olikin löytää juuri koru hänelle. Missio siis suoritettu.
Äidillemme korvakorut, jotka Suomeen monia vuosia sitten muuttanut amerikan intiaani oli itse käsityönä tehnyt. Ihastuin tuon kojun tuotteisiin aivan silmittömästi ja kirosin hiljaa mielessäni (ja paikalta poistuttuamme myös hyvin suureen ääneen siskolleni), etten ollut tajunnut ottaa enempää käteistä mukaani, olisin hyvinkin voinut ostaa kyseisestä kojusta vaikka kaikki korut! Näitä myyvillä ihmisillä on onneksi kotisivut täällä, ja sieltä voi käydä katsomassa heidän muitakin tekemiään juttuja ja kalenterista näkee milloin he ovat milläkin markkinoilla - omaa myymäläähän heillä ei suureksi harmikseni ole.
Sitten vielä pieni leppäkerttukivi. Tämä sai jotenkin niin hyvälle tuulelle, että se oli pakko ostaa mukaan. Ja no, oikeasti olisin halunnut leppäkerttukorun, mutta koska käteisvarani olivat siihen menneessä ehtineet hupentua niin paljon, etteivät ne olisi riittäneet ja kojut olivat juuri sulkemaisillaan, niin etten olisi päässyt nostamaankaan rahaa mistään, korvasin korut tällä edullisemmalla vaihtoehdolla. Leppäkertut vain ovat niin ihastuttavia. ^^
Ehdimme juuri ennen sulkemista vielä vilkaisemaan yhden puukojun, joka sai viimeistään miehenikin silmät syttymään innostuksesta, nimittäin puutsit; puukengät. En muista, että hän olisi ikinä ollut niin riemuissaan jostain näkemästään kenkäparista, kuin sillä kojulla, ja onnekseni tuolla yrityksellä on omat kotisivunsa, josta tuollaisia voi ostaa. Woodplanetilla on paljon muitakin tuotteita kuin vain noita kenkiä, kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa yrityksen kotisivuilla! :)
Alumiinista käsityönä tehdyt kauniit korvakorut, jotka siitä huolimatta, että näyttävät painavilta, ovat ihan pelkkää ilmaa! Rakastuin heti ensisilmäyksellä ja olin ehtinyt olla markkinoilla ehkä noin 2 minuuttia...
Miehelleni kaulakoru. Olen jo pitkään halunnut ostaa hänelle jonkun tuon tyyppisen korun, mutta niitä on valitettavan vähän myynnissä missään ja yhtenä tavoitteena tuolta markkinoilta minulla olikin löytää juuri koru hänelle. Missio siis suoritettu.
Äidillemme korvakorut, jotka Suomeen monia vuosia sitten muuttanut amerikan intiaani oli itse käsityönä tehnyt. Ihastuin tuon kojun tuotteisiin aivan silmittömästi ja kirosin hiljaa mielessäni (ja paikalta poistuttuamme myös hyvin suureen ääneen siskolleni), etten ollut tajunnut ottaa enempää käteistä mukaani, olisin hyvinkin voinut ostaa kyseisestä kojusta vaikka kaikki korut! Näitä myyvillä ihmisillä on onneksi kotisivut täällä, ja sieltä voi käydä katsomassa heidän muitakin tekemiään juttuja ja kalenterista näkee milloin he ovat milläkin markkinoilla - omaa myymäläähän heillä ei suureksi harmikseni ole.
Sitten vielä pieni leppäkerttukivi. Tämä sai jotenkin niin hyvälle tuulelle, että se oli pakko ostaa mukaan. Ja no, oikeasti olisin halunnut leppäkerttukorun, mutta koska käteisvarani olivat siihen menneessä ehtineet hupentua niin paljon, etteivät ne olisi riittäneet ja kojut olivat juuri sulkemaisillaan, niin etten olisi päässyt nostamaankaan rahaa mistään, korvasin korut tällä edullisemmalla vaihtoehdolla. Leppäkertut vain ovat niin ihastuttavia. ^^
Kuva: täältä
Ehdimme juuri ennen sulkemista vielä vilkaisemaan yhden puukojun, joka sai viimeistään miehenikin silmät syttymään innostuksesta, nimittäin puutsit; puukengät. En muista, että hän olisi ikinä ollut niin riemuissaan jostain näkemästään kenkäparista, kuin sillä kojulla, ja onnekseni tuolla yrityksellä on omat kotisivunsa, josta tuollaisia voi ostaa. Woodplanetilla on paljon muitakin tuotteita kuin vain noita kenkiä, kannattaa ehdottomasti käydä vilkaisemassa yrityksen kotisivuilla! :)
Keskiaikamarkkinat
Olimme eilen siskoni ja mieheni kanssa keskiaikamarkkinoilla ja voi että tämä tyttö oli taas aivan taivaissa. Kaikki ne ihant pikku kojut, käsityönä tehdyt korut ja koriste-esineet, keskiaikaisesti pukeutuneet ihmiset... Harmittaa suuresti, että tuli lähdettyä sinne vasta viimeisenä päivänä, olisin hyvinkin viihtynyt siellä vaikka jokaisena päivänä viikosta. <3
Muutaman pienen ostoksenkin tein tuolta, mutta niistä luvassa ihan oma postauksensa. Illalla menimme porukalla vielä ihastelemaan kaunista Turun kesää kallioille ja siitäkin riittää juttua kyllä ihan omaksi postauksekseen, oli taas sellainen ilta, että heikompia olisi taatusti hirvittänyt! :'D
Muutaman pienen ostoksenkin tein tuolta, mutta niistä luvassa ihan oma postauksensa. Illalla menimme porukalla vielä ihastelemaan kaunista Turun kesää kallioille ja siitäkin riittää juttua kyllä ihan omaksi postauksekseen, oli taas sellainen ilta, että heikompia olisi taatusti hirvittänyt! :'D
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Kuivilla
Esittelinkin jo aiemmin kirjastosta lainaamani Augusten Burroughsin Kuivilla -kirjaa ja nyt sekin on tullut luettua. Olin odottanut tältä ehkä hieman enemmän, vieläkin, vaikka kirja olikin ihan kohtalainen. Ainoa, mikä minua suuresti kirjassa ärsytti, oli sen melkoisen tönkkö kieli ja ennen kaikkea päin mäntyä laitetut painotuskursiivit.
Kirja tosiaankin kertoi omaelämäkerrallisesti alkoholismista, vieroitushoidosta, AA-kerhosta ja elämästä vieroituksen jälkeen.
Kirja tosiaankin kertoi omaelämäkerrallisesti alkoholismista, vieroitushoidosta, AA-kerhosta ja elämästä vieroituksen jälkeen.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Summertime girls
Olimme tosiaan torstaina äitini ja rakkaan pikkusiskoni kanssa ensin ostamassa ne paljon hehkuttamani Pori Jazz -liput, lounastamassa Stockmannilla ja lopuksi vielä siskon kanssa kaksistaan jokirannassa herkuttelemassa mansikoita ja jokilaivassa kahvilla.
Oltiin siskon kanssa melkolailla samiksina liikenteessä - molemmilla punaista raitaa ja edessä herkkukatkarapuleivät.
Kesäisessä Turussa ei voi poiketa käymättä jossain lukuisista jokilaivoista kunnon kahvilla! Tällä kertaa päädyimme Papa Joe:hin. Jokilaivat ovat kyllä kiistatta yksi Turun parhaista puolista, voisin kuluttaa niissä aivan loputtomasti aikaani.
Nyt olisi edessä vielä yksi kuuden tunnin työvuoro ja seitsemän päivän työputki olisi ainakin näillä näkymin takana päin ja viikonlopun vietto voi alkaa! Sunnuntaille olisikin suunnitteilla kierros keskiaikamarkkinoilla ja rentoutumista, missäs muuallakaan kuin jokilaivassa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)
Oltiin siskon kanssa melkolailla samiksina liikenteessä - molemmilla punaista raitaa ja edessä herkkukatkarapuleivät.
Kesäisessä Turussa ei voi poiketa käymättä jossain lukuisista jokilaivoista kunnon kahvilla! Tällä kertaa päädyimme Papa Joe:hin. Jokilaivat ovat kyllä kiistatta yksi Turun parhaista puolista, voisin kuluttaa niissä aivan loputtomasti aikaani.
Nyt olisi edessä vielä yksi kuuden tunnin työvuoro ja seitsemän päivän työputki olisi ainakin näillä näkymin takana päin ja viikonlopun vietto voi alkaa! Sunnuntaille olisikin suunnitteilla kierros keskiaikamarkkinoilla ja rentoutumista, missäs muuallakaan kuin jokilaivassa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)
perjantai 2. heinäkuuta 2010
100 random facts about me
Niin monessa blogissa olen näitä nähnyt ja lueskellut, että tarkoittamattanikin olen alkanut miettiä näitä omalle kohdalleni, ja tässä nyt sitten pohdintojeni tulos. Mielenkiintoista, eikö? ;)
1. Innostun äärettömän helposti - sellaisistakin asioista, jotka eivät ole täysin 100 % varmoja.
2. ...ja siitä syystä saan myös pettyä hyvin usein ja pahasti.
3. Yritän opetella ajatusmallia "ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa". Mahdanko oppia...
4. Olen äärettömän laiska hoitamaan hiuksiani, ja siitä syystä pitkät hiukset ovat huonoin mahdollinen idea minulle.
5. Siitä huolimatta en uskalla leikkauttaa tukkaani lyhyeksi.
6. Kärsin kenties ikuisista traumoista, mitä tulee lyhyeen tukkaan. Lapsena äitini leikkautti minulle aina hirveän pottakampauksen ja siitä eroon päästyäni olen pelännyt kampaajia sairaalloisesti.
7. Tasan yksi kampaaja saa leikata hiukseni, ja kaksi ystävääni saa niitä tarvittaessa tasoittaa. Tarvittaessa on noin kahden vuoden välein.
8. Olen oikeasti käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2008, ennen ylioppilaskuvaustani.
9. Sekin oli täysi fiasko - kampaaja kokeili uusia värejä tukkaani sillä seurauksella, ettei vaaleista raidoistani suinkaan meinannut tulla vaaleita, kun musta väri otti niihin kiinni.
10. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan. Ahdistun epävarmoista ja keskeneräisistä asioista aivan suunnattomasti.
11. Luovutan valitettavan helposti monissa asioissa.
12. Rakastan puutarhanhoitoa ja muuta viherpeukalointia, mutta valitettavasti minulla on myös lähes yliluonnollinen kyky tappaa kaikki, mikä kukkii. Ja kaikki, mikä on äitini.
13. Nimimerkillä kaksi viikkoa vastuussa äidin ennen täysin hyvinvoivasta puusta. Puu kuoli ja tiputti jokaikisen lehtensä. Hups.
14. Kärsin toisinaan jostain aivan käsittämättömästä vauvakuumeesta, vaikka tiedän, ettei minusta todellakaan olisi äidiksi.
15. Kun tulen töistä, olen täysin kuollut ainakin seuraavan tunnin ajan.
16. Monta kuppia kahvia on ainoa keino pelastaa tilanne.
17. Työmatkat teen kävellen ja jos minulla ei ole musiikkia kuunneltavanani, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja työpäivä menee piloille. Sen vaan on pakko alkaa reippaalla, musiikin höystämällä matkalla.
18. En edelleenkään tiedä, olenko lintu vai kala - varsinkaan tyyliasioissa.
19. Rakastan goottityyliä yli kaiken, mutta toisinaan kauniit kirkkaat värit saavat minut hurmioonsa.
20. Minulla on aina pakkomielle sammuttaa kaikki laitteet ja valot, joita ei tarvita juuri nimenomaisella hetkellä. Kyllä, meillä on kotona hyvin usein hyvin pimeää. TV:n pitäminen päällä niin, ettei sitä kukaan katso, on jotain ärsyttävintä.
21. Sen sijaan mieheni voi kyllä vaikka lukea olohuoneessa kirjaa, kun tv pauhaa taustalla. EEEIII!
22. Rakastan kauhuleffoja, mutta siitä huolimatta katson ne aina kauhusta kankeana - ja joskus jopa peitän silmäni, jos alkaa liikaa pelottaa. Miksi katsoa elokuvia, joita ei uskalla katsoa? Niin, sanopa se. En tiedä.
23. Siskon kanssa harrastimme aikoinaan myös kirkkaassa päivänvalossa keskellä päivää kauhuleffojen katsomista, kun viereisestä huoneesta taatusti kuului jotain keittiötöiden tmv. ääniä. Ei pelottanut läheskään niin paljoa. :D
24. Kävin 13-vuotiaana katsomassa elokuvateatterissa The Ring -elokuvan ja se oli niin dramaattinen kokemus (jo siitä syystä, että jouduimme ystäväni kanssa valehtelemaan päästäksemme sisään teatteriin), että pelkäsin tv:n lumisadetta sairaalloisesti vielä monta vuotta kokemuksen jälkeenkin.
25. Kyseisen elokuvan jälkeen mikään muu kauhuelokuva ei säväyttänyt, saatika pelottanut minua lainkaan pitkään aikaan.
26. The Ringiä en kuitenkaan ole katsonut uudelleen, enkä aiokaan katsoa. Hirvittää pelkkä ajatuskin.
27. Olen äärettömän herkkä ihminen. Saatan pillahtaa itkuun pienimmästäkin.
28. Itkin mm. puolituntia, kun mieheni kertoi nähneensä luontodokumentin, jossa leijonanpentu kuoli, ja pennun veli (tai sisko) jäi sen luokse ja yritti saada sitä takaisin laumaan ja muiden joukkoon.
29. Alan kohta itkeä uudelleen... Pentu oli kuulemma ihan kuin meidän pikku Simba-kissamme...
30. Minua on luultu maahanmuuttajaksi ja sen vuoksi yritetty haastatella aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". Laivaterminaalissa. Valitettavasti jouduin tuottamaan haastattelijalle pettymyksen ja kunnon punoituksen poskiin, ja toteamaan, etten suinkaan ole maahanmuuttaja, vaan ihan puhdasjalkainen suomalainen.
31. Oikeasti minulla on vitivaalea tukka, mutta olen jo vuosia värjännyt sitä mustaksi.
32. Kun ensi kertaa kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani vaaleasta punaruskeaksi, äiti halveksi asiaa suuresti, ja oli kiukkuinen.
33. Jossain vaiheessa hän kyllä nautti suuresti, kun sai kanssani valkata minulle punaista hiusväriä, ja ties' mitä kaikkea.
34. Kun sitten värjäsin tukkani mustaksi (jälleen vaaleasta suoraan), äitini ei käytännössä juuri puhunut minulle puoleen vuoteen.
35. Sen takia meinasin jättää wanhojen tanssit lukiossa tanssimatta - kostoksi, koska tiesin, että se oli äidille niin tärkeä tapahtuma.
36. En kuitenkaan jättänyt ja äiti teki minulle tapahtumaan kauniin kunnon vanhan ajan tunnelmaa huokuvan puvun.
37. En pelkää mitään niin paljon kuin hammaslääkäriä. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä noin neljä vuotta sitten, enkä usko, että ihan heti olen menossa....
38. Lapsena jouduin kuitekin käymään hammaslääkärissä hyvinkin useasti, koska olin oikomishoidossa ja minulla oli myös eräänlaiset yöraudat. Niiden takia en voinut käydä ystävieni luona yökylässä, eikä meille voinut tulla. Häpesin niitä.
39. Olin kuitenkin tunnollinen niiden käytössä ja sain ne ennätysajassa pois.
40. Siihen liittyen olen myös ollut röntgenissä. Toisen kerran olen ollut polvien takia.
41. Kärsin myös huonosta ihosta ja sen myötä aavistuksen heikosta itsetunnosta. Vasta nyt olen oppinut hieman kulkemaan muuallakin kuin kotona meikittä, tosin vain kauppareissun verran.
42. Mutta sekin on jo edistystä, sillä aiemmin en ollut edes kotonani ilman meikkiä - siltä varalta, että joku sattuukin poikkeamaan kylään tai huoltomies tai vuokranantaja tai ihan kuka tahansa muu rimpauttelee ovikelloa.
43. Neurooseista seuraavaan. En ikinä avaa ovea, jos en ole 100 % varma, kuka oven takana on. En edes vastaa ovipuhelimeen, jos en tiedä, kuka alaovella on. Ja jos joku sattuukin pääsemään alaovesta sisään soittamatta ovisummeria ja rimpauttaa minun ovikelloani, voi olla varma, ettei kukaan avaa, vaikka tapaaminen olisikin sovittu.
44. En edes uskalla katsoa ovisilmästä, kuka oven takana on, ettei se joku vain huomaa minua.
45. Asuntoni huoltomies tuntee minut pelottavan hyvin. Kun jouduin kerran soittamaan hänet hätiin, kun omat avaimeni olivat jääneet kotiin sisälle ja hänen avattuaan oveni olin kaivamassa henkkareitani esille, jotta hän voi tarkistaa, että asun varmasti tässä asunnossa. Kommentti kuului, että "Ei tarvitse, kyllä minä sinut jo muistan".
46. Olen mm. soittanut huoltomiehen paikalle koska a) liesituuletin ei toimi b) kylppärissä haisee c) ikkunoista vetää d) wc-pönttö vuotaa. Hänen vierailunsa lopputulos oli, että a) liesituuletin on niin paskainen, että mitäpä jos pesisit sen? b) Lattiakaivosta puuttuu hajulukko. Onko ihme, että haisee? c) Ikkunoista ei vedä, ne ovat ne tuuletusräppänät, joista vetää, ja sekin on korjattavissa, kun sulkee ne. d) Wc-pöntöstä puuttui joku osa (hän palasi myöhemmin asentamaan sen).
47. Ja siltikin hän tulee aina iloisesti tervehtien vastaan, eli voiko tästä nyt päätellä, että hän ei oikeasti vihaa minua, vaikka käytänkin hänen aikaansa surutta kaikkeen turhaan? Tai sitten hän pitää minua yksinkertaisen toivottomana blondina, jolle ei voi kuin nauraa....
48. Kylpyhuoneen lattiakaivostamme puuttuu jälleen hajulukko, tällä kertaa siksi, että kissat ovat onkineet sen sieltä ja piilottaneet jonnekin hyvin varmaan paikkaan. Enkä minä tosiaan kehtaa toistamiseen soittaa huoltomiehelle samasta asiasta. "No minäpä täällä hei. Viitsitkö tuoda meille taas uuden hajulukon lattiakaivoon? Hukattiin edellinen."
49. Edellisistä kohdista voinee vetää johtopäätös, ettei minun ikinä pitäisi muuttaa omistusasuntoon, jossa kaikki tuollaiset hommat olisi itse hoksattava ja korjattava.
50. Siitä huolimatta haaveenani on pieni maatalo hevosineen, lampaineen, koirineen ja kissoineen.
51. Olen nimittäin heppatyttö henkeen ja vereen, vaikken ole käynyt hevosen lähelläkään muutamaan vuoteen. Koko lapsuuteni kuitenkin harrastin ratsastusta ja muuta hevosten kanssa puuhailua hyvin intensiivisesti, ja omistin jossain vaiheessa puoliksi ystäväni kanssa hevosenkin.
52. Nyt omistan kaksi kissaa, mutta miehen suuntaan on myös kova painostus käynnissä koiran suhteen. Vielä ei ole lämmennyt.
53. Ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä eikä meillä ollut kissoja, olin vakaasti päättänyt hankkia hiiriä. Ne olivat valloittaneet sydämeni, mutta eivät valitettavasti mieheni sydäntä. Ovelana miehenä hän siis vei minut katsomaan kissanpentuja ja alkoi puhua niiden puolesta. Pieneen yksiöönhän eivät sopineet sekä kissat että hiiret, joten otimme kissan.
54. Nykyisin mieheni uhkailee, että jos minä otan hiiriä, hän ottaa 1,5 metriä pitkän liskon (joka on muuten aivan uskomattoman pelottavan näköinen kaveri!!). Ei tule kauppoja. Jatketaan koirapainostusta.
55. Pienet liskot ovat suloisia, mutta niiden on ehdottomasti oltava minua pienempiä vähintään 10 senttiä, eikä tuo edellämainittu valitettavasti ole.
56. Pituutta kun minulla on huimat 155 senttiä!
57. Arvatkaa naljaileeko noin 10 senttiä minua pidempi pikkusiskoni asiasta minulla jatkuvasti??
58. Minulla on oikeassa jalassani, hieman polven alapuolella kohta, joka kutiaa aivan jatkuvasti ja hirveällä voimalla, vaikkei siinä ole mitään näkyvää, miksi se kutiaisi. Ei punoitusta, ei näppylöitä, ei mitään. Pelkkä kutina.
59. Saisikohan siihen vaikka jonkun ihosiirron...?
60.Rakastan Kalevala koruja, ja tälläkin hetkellä sydänsormus kilisee iloisesti sormessani.
61. Olen kerran meinannut hävittää kyseisen sormuksen kauppareissullani, kun se tippui sormestani ostoksia pakatessani. Onneksi se tippui kauppakassiin.
62. Mutta sen huomasin vasta kotona, ja kaupassa nostin kyllä pienet kohtaukset, kun luulin sen tippuneen jonnekin tiskin alle, enkä vain löytänyt sitä.
63. Tuossa lähikaupassa jokaikinen myyjä tuntee mut, enkä mä ikinä kehtaa mennä yhden päivän aikana kahta kertaa samaan kauppaan, ainakaan samalle kassalle.
64.Vihaan liiallista kuumuutta ja ennen kaikkea hikoilua. HYI.
65. Mutta saunomista rakastan.
66. Olen monta kertaa saunonut niin kauan, että minulla on lähtenyt taju, kun olen päässyt ulos.
67. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät kykene itsenäiseen toimintaan minkään suhteen.
68. Jälleen yksi syy, miksi mun ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
69. Mä en oikeasti haluaisi tai yritä olla mitenkään inhottava ihminen kenellekään, mutta välillä kyllä keittää niin pahasti yli, että vastapuoli saa kyllä kuulla kunniansa.
70. Siksi mun käy vähän sääliksi myös meidän töissä olevaa uutta harjoittelijaa. Se kun on ottanut minut henkiseksi opastajakseen vaatekaupassa työskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Ei muuten, mutta kun mun kärsivällisyys ei vaan riitä siihen, että opastan jonkun saman yksinkertaisen asian 176 kertaa ennen kuin toinen uskaltaa tehdä sen yksin.
71. Mä olen pelottavan tunnettu huonosta kärsivällisyydestäni....
72. Puhumattakaan stressinsietokyvystä. Siinä vaiheessa, kun meille on tulossa vaikka vieraita ja aikaa on tunti ja kaikenhan täytyy tietenkin olla tip top, oli tulija sitten kuka tahansa, suosittelen liukenemaan paikalta hyvin nopeasti ja vähin äänin.
73. Inhoan sitä, kun topista tai liiveistä valuvat olkaimet. Se on jotain raivostuttavinta, enkä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytänyt naruolkaimista toppia, jossa olkaimet eivät valuisi. Tankkitopit siis kunniaan!
74. Kissani tippui eilen vessanpönttöön... Ihmettelen, että se tapahtui vasta nyt!
75. Rakastan kissojani aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne vaan osaavat olla tyhmiä!
76. Molemmat mm. harrastavat sitä, että menevät selälleen sängyn alle, ja vetelevät sitten itseään pitkin sängynalustaa ottamalla pohjalaudoista kynsillä kiinni ja rullailemalla itseään sinne tänne.
77. Mulle tulee siitä aina mieleen Manaaja....
78. Enkä mä sen vuoksi jaksa niin hirveästi stressata siitä, että tuon sängyn alustan imuroiminen on maailman vaikein homma, kun sängyt on siirrettävä erikseen toisistaan ja jostain sieltä väleistä koittaa osua niihin pölypalleroihin. Kissat tuovat ne pölypallerot turkissaan ihan hyvin helpommin imuroitaville alueille.
79. Nuo kyllä ovatkin yksiä pölypalleroita. Aivan järkyttävä määrä karvaa lähtee kumpaisestakin, enkä mä siksi näytä ikinä oikeasti täysin siistiltä, kun lähden kotoani. Kunnon karvapeitossa mennään, aina.
80. Olen uskomattoman tarkka käyttämäni kosmetiikan suhteen. Aivan liian tarkka. Se ei saisi maksaa paljoa, mutta siinä ei myöskään saisi olla mitään vikaa.
81. Toistaiseksi Rimmel on osoittautunut monessakin suhteessa parhaaksi. Ihan oikeasti.
82. Olen myös aivan hirveää shoppailuseuraa, koska minulla on aina aivan liian selkeä visio siitä, mitä haluan. Sellaista on nimittäin harvemmin valmistettu, tai se ei ainakaan osu minun shoppailureissuni varrelle.
83. Näin kävi mm. verhojen kanssa. Elin melkein vuoden täysin ilman verhoja pienessä yksiössäni, josta oli suora näköyhteys etupihalle.
84. Olisin halunnut verhot, jotka ovat puhtaanvalkoiset tietynlaisin tummanliloin kukkasin. Tietynlaiset tummanlilat kukkaseni vaan eivät vielä olleet päätyneet verhokankaaseen... Harkitsin jopa itse verhojeni painamista siinä vaiheessa.
85. Kunnes löysin kauniin tummanpunaisen vuodesohvan. Sen innoittamana hankin myös lähes saman sävyiset tummanpunaiset verhot ja tummanpunaisen päiväpeiton.
86. Rakastan tummanpunaista väriä, mutta äitini, joka oli mukanani ostamassa sohvaani, varoitteli jo siinä vaiheessa, että punainen on sisustuksessa väri, johon kyllästyy hyvin nopeasti. Tähänkään päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt.
87. Vaateshoppailuani helpottaa huomattavasti tällä hetkellä työskentelyni vaatekaupassa. Kukkaroni olotilaa se ei tosin helpota laisinkaan.
88. Olen itse asiassa päivä päivältä muuttunut vähemmän nirsoksi vaatteiden suhteen. Tiedä sitten, onko se hyvä, vai huono asia...
89. Myöhästely on asia, jota en voi sietää. Siitä syystä lähden kouluunkin aina tuntia ennen koulun alkamista, vaikka matkaan todellisuudessa menee vain puolituntia.
90. En myöskään siedä muiden myöhästelyä. Minusta se osoittaa epäkunnioitusta toista kohtaan, ellei sitten ole jotain hyvää syytä olla myöhässä.
91. Olen hurjan kiinnostunut psykologiasta ja toisinaan luen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ihan vain huvikseni.
92. Lukiossa haaveilin psykologin urasta, mutta se kaatui korkeisiin vaatimuksiin.
93. Olen haaveillut myös lukion äidinkilenopettajan, perhepäivähoitajan, nuoriso-ohjaajan, ratsastuksenopettajan, hevosenhoitajan, hierojan, kosmetologin, kampaajan, estenomin, tradenomin, ja miljoonasta muusta urasta.
94. Lukion äidinkielenopettajan homma kiinnosti ihan tosissaan ja kaksi kertaa jopa hain yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja yleistä kirjallisuustiedettä.
95. Kävin myös avoimessa yliopistossa lukemassa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka kustansin ylioppilaslahjarahoillani.
96. En tosin jaksanut panostaa hommaan niin paljon kuin se olisi vaatinut ja tulin siihen tulokseen, ettei yliopisto ole mun paikkani, ainakaan vielä vähään aikaan.
97. Sen sijaan vaatekaupassa työskentely on ollut kaikkineen äärettömän mielekästä puuhaa.
98. Tuleva ammttinimikkeeni on tosin "kansainvälisen kaupan osaaja", ja rehellisesti en voi kun pyöritellä silmiäni, jos tuo nimike tosiaan joskus liitetään muhun.
99. Musta piti tulla ihan vaan asiakaspalvelija, mutta eihän meillä ylioppilailla ole edes sellaista vaihtoehtoa enää nykyisin, että kiitos vain siitäkin.
100. En nimittäin todellakaan osaa kieliä, edes englantia tai ruotsia, saati mitään muuta. Että siinä sitä kansainvälisyyttä sitten.
Kuvat olen valinnut sattumanvaraisesti erinäisistä kuva-albumeista koneeni kätköistä, ja näitä kohtia olen pohtinut monen monen päivän ajan, joten ne eivät suinkaan välttämättä ole kaikki enää aivan ajankohtaisia. Ja joku jossain joskus sanoi, että näiden keksiminen oli helppoa! Ja pyh pah, ei minulle ainakaan.
1. Innostun äärettömän helposti - sellaisistakin asioista, jotka eivät ole täysin 100 % varmoja.
2. ...ja siitä syystä saan myös pettyä hyvin usein ja pahasti.
3. Yritän opetella ajatusmallia "ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa". Mahdanko oppia...
4. Olen äärettömän laiska hoitamaan hiuksiani, ja siitä syystä pitkät hiukset ovat huonoin mahdollinen idea minulle.
5. Siitä huolimatta en uskalla leikkauttaa tukkaani lyhyeksi.
6. Kärsin kenties ikuisista traumoista, mitä tulee lyhyeen tukkaan. Lapsena äitini leikkautti minulle aina hirveän pottakampauksen ja siitä eroon päästyäni olen pelännyt kampaajia sairaalloisesti.
7. Tasan yksi kampaaja saa leikata hiukseni, ja kaksi ystävääni saa niitä tarvittaessa tasoittaa. Tarvittaessa on noin kahden vuoden välein.
8. Olen oikeasti käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2008, ennen ylioppilaskuvaustani.
9. Sekin oli täysi fiasko - kampaaja kokeili uusia värejä tukkaani sillä seurauksella, ettei vaaleista raidoistani suinkaan meinannut tulla vaaleita, kun musta väri otti niihin kiinni.
10. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan. Ahdistun epävarmoista ja keskeneräisistä asioista aivan suunnattomasti.
11. Luovutan valitettavan helposti monissa asioissa.
12. Rakastan puutarhanhoitoa ja muuta viherpeukalointia, mutta valitettavasti minulla on myös lähes yliluonnollinen kyky tappaa kaikki, mikä kukkii. Ja kaikki, mikä on äitini.
13. Nimimerkillä kaksi viikkoa vastuussa äidin ennen täysin hyvinvoivasta puusta. Puu kuoli ja tiputti jokaikisen lehtensä. Hups.
14. Kärsin toisinaan jostain aivan käsittämättömästä vauvakuumeesta, vaikka tiedän, ettei minusta todellakaan olisi äidiksi.
15. Kun tulen töistä, olen täysin kuollut ainakin seuraavan tunnin ajan.
16. Monta kuppia kahvia on ainoa keino pelastaa tilanne.
17. Työmatkat teen kävellen ja jos minulla ei ole musiikkia kuunneltavanani, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja työpäivä menee piloille. Sen vaan on pakko alkaa reippaalla, musiikin höystämällä matkalla.
18. En edelleenkään tiedä, olenko lintu vai kala - varsinkaan tyyliasioissa.
19. Rakastan goottityyliä yli kaiken, mutta toisinaan kauniit kirkkaat värit saavat minut hurmioonsa.
20. Minulla on aina pakkomielle sammuttaa kaikki laitteet ja valot, joita ei tarvita juuri nimenomaisella hetkellä. Kyllä, meillä on kotona hyvin usein hyvin pimeää. TV:n pitäminen päällä niin, ettei sitä kukaan katso, on jotain ärsyttävintä.
21. Sen sijaan mieheni voi kyllä vaikka lukea olohuoneessa kirjaa, kun tv pauhaa taustalla. EEEIII!
22. Rakastan kauhuleffoja, mutta siitä huolimatta katson ne aina kauhusta kankeana - ja joskus jopa peitän silmäni, jos alkaa liikaa pelottaa. Miksi katsoa elokuvia, joita ei uskalla katsoa? Niin, sanopa se. En tiedä.
23. Siskon kanssa harrastimme aikoinaan myös kirkkaassa päivänvalossa keskellä päivää kauhuleffojen katsomista, kun viereisestä huoneesta taatusti kuului jotain keittiötöiden tmv. ääniä. Ei pelottanut läheskään niin paljoa. :D
24. Kävin 13-vuotiaana katsomassa elokuvateatterissa The Ring -elokuvan ja se oli niin dramaattinen kokemus (jo siitä syystä, että jouduimme ystäväni kanssa valehtelemaan päästäksemme sisään teatteriin), että pelkäsin tv:n lumisadetta sairaalloisesti vielä monta vuotta kokemuksen jälkeenkin.
25. Kyseisen elokuvan jälkeen mikään muu kauhuelokuva ei säväyttänyt, saatika pelottanut minua lainkaan pitkään aikaan.
26. The Ringiä en kuitenkaan ole katsonut uudelleen, enkä aiokaan katsoa. Hirvittää pelkkä ajatuskin.
27. Olen äärettömän herkkä ihminen. Saatan pillahtaa itkuun pienimmästäkin.
28. Itkin mm. puolituntia, kun mieheni kertoi nähneensä luontodokumentin, jossa leijonanpentu kuoli, ja pennun veli (tai sisko) jäi sen luokse ja yritti saada sitä takaisin laumaan ja muiden joukkoon.
29. Alan kohta itkeä uudelleen... Pentu oli kuulemma ihan kuin meidän pikku Simba-kissamme...
30. Minua on luultu maahanmuuttajaksi ja sen vuoksi yritetty haastatella aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". Laivaterminaalissa. Valitettavasti jouduin tuottamaan haastattelijalle pettymyksen ja kunnon punoituksen poskiin, ja toteamaan, etten suinkaan ole maahanmuuttaja, vaan ihan puhdasjalkainen suomalainen.
31. Oikeasti minulla on vitivaalea tukka, mutta olen jo vuosia värjännyt sitä mustaksi.
32. Kun ensi kertaa kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani vaaleasta punaruskeaksi, äiti halveksi asiaa suuresti, ja oli kiukkuinen.
33. Jossain vaiheessa hän kyllä nautti suuresti, kun sai kanssani valkata minulle punaista hiusväriä, ja ties' mitä kaikkea.
34. Kun sitten värjäsin tukkani mustaksi (jälleen vaaleasta suoraan), äitini ei käytännössä juuri puhunut minulle puoleen vuoteen.
35. Sen takia meinasin jättää wanhojen tanssit lukiossa tanssimatta - kostoksi, koska tiesin, että se oli äidille niin tärkeä tapahtuma.
36. En kuitenkaan jättänyt ja äiti teki minulle tapahtumaan kauniin kunnon vanhan ajan tunnelmaa huokuvan puvun.
37. En pelkää mitään niin paljon kuin hammaslääkäriä. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä noin neljä vuotta sitten, enkä usko, että ihan heti olen menossa....
38. Lapsena jouduin kuitekin käymään hammaslääkärissä hyvinkin useasti, koska olin oikomishoidossa ja minulla oli myös eräänlaiset yöraudat. Niiden takia en voinut käydä ystävieni luona yökylässä, eikä meille voinut tulla. Häpesin niitä.
39. Olin kuitenkin tunnollinen niiden käytössä ja sain ne ennätysajassa pois.
40. Siihen liittyen olen myös ollut röntgenissä. Toisen kerran olen ollut polvien takia.
41. Kärsin myös huonosta ihosta ja sen myötä aavistuksen heikosta itsetunnosta. Vasta nyt olen oppinut hieman kulkemaan muuallakin kuin kotona meikittä, tosin vain kauppareissun verran.
42. Mutta sekin on jo edistystä, sillä aiemmin en ollut edes kotonani ilman meikkiä - siltä varalta, että joku sattuukin poikkeamaan kylään tai huoltomies tai vuokranantaja tai ihan kuka tahansa muu rimpauttelee ovikelloa.
43. Neurooseista seuraavaan. En ikinä avaa ovea, jos en ole 100 % varma, kuka oven takana on. En edes vastaa ovipuhelimeen, jos en tiedä, kuka alaovella on. Ja jos joku sattuukin pääsemään alaovesta sisään soittamatta ovisummeria ja rimpauttaa minun ovikelloani, voi olla varma, ettei kukaan avaa, vaikka tapaaminen olisikin sovittu.
44. En edes uskalla katsoa ovisilmästä, kuka oven takana on, ettei se joku vain huomaa minua.
45. Asuntoni huoltomies tuntee minut pelottavan hyvin. Kun jouduin kerran soittamaan hänet hätiin, kun omat avaimeni olivat jääneet kotiin sisälle ja hänen avattuaan oveni olin kaivamassa henkkareitani esille, jotta hän voi tarkistaa, että asun varmasti tässä asunnossa. Kommentti kuului, että "Ei tarvitse, kyllä minä sinut jo muistan".
46. Olen mm. soittanut huoltomiehen paikalle koska a) liesituuletin ei toimi b) kylppärissä haisee c) ikkunoista vetää d) wc-pönttö vuotaa. Hänen vierailunsa lopputulos oli, että a) liesituuletin on niin paskainen, että mitäpä jos pesisit sen? b) Lattiakaivosta puuttuu hajulukko. Onko ihme, että haisee? c) Ikkunoista ei vedä, ne ovat ne tuuletusräppänät, joista vetää, ja sekin on korjattavissa, kun sulkee ne. d) Wc-pöntöstä puuttui joku osa (hän palasi myöhemmin asentamaan sen).
47. Ja siltikin hän tulee aina iloisesti tervehtien vastaan, eli voiko tästä nyt päätellä, että hän ei oikeasti vihaa minua, vaikka käytänkin hänen aikaansa surutta kaikkeen turhaan? Tai sitten hän pitää minua yksinkertaisen toivottomana blondina, jolle ei voi kuin nauraa....
48. Kylpyhuoneen lattiakaivostamme puuttuu jälleen hajulukko, tällä kertaa siksi, että kissat ovat onkineet sen sieltä ja piilottaneet jonnekin hyvin varmaan paikkaan. Enkä minä tosiaan kehtaa toistamiseen soittaa huoltomiehelle samasta asiasta. "No minäpä täällä hei. Viitsitkö tuoda meille taas uuden hajulukon lattiakaivoon? Hukattiin edellinen."
49. Edellisistä kohdista voinee vetää johtopäätös, ettei minun ikinä pitäisi muuttaa omistusasuntoon, jossa kaikki tuollaiset hommat olisi itse hoksattava ja korjattava.
50. Siitä huolimatta haaveenani on pieni maatalo hevosineen, lampaineen, koirineen ja kissoineen.
51. Olen nimittäin heppatyttö henkeen ja vereen, vaikken ole käynyt hevosen lähelläkään muutamaan vuoteen. Koko lapsuuteni kuitenkin harrastin ratsastusta ja muuta hevosten kanssa puuhailua hyvin intensiivisesti, ja omistin jossain vaiheessa puoliksi ystäväni kanssa hevosenkin.
52. Nyt omistan kaksi kissaa, mutta miehen suuntaan on myös kova painostus käynnissä koiran suhteen. Vielä ei ole lämmennyt.
53. Ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä eikä meillä ollut kissoja, olin vakaasti päättänyt hankkia hiiriä. Ne olivat valloittaneet sydämeni, mutta eivät valitettavasti mieheni sydäntä. Ovelana miehenä hän siis vei minut katsomaan kissanpentuja ja alkoi puhua niiden puolesta. Pieneen yksiöönhän eivät sopineet sekä kissat että hiiret, joten otimme kissan.
54. Nykyisin mieheni uhkailee, että jos minä otan hiiriä, hän ottaa 1,5 metriä pitkän liskon (joka on muuten aivan uskomattoman pelottavan näköinen kaveri!!). Ei tule kauppoja. Jatketaan koirapainostusta.
55. Pienet liskot ovat suloisia, mutta niiden on ehdottomasti oltava minua pienempiä vähintään 10 senttiä, eikä tuo edellämainittu valitettavasti ole.
56. Pituutta kun minulla on huimat 155 senttiä!
57. Arvatkaa naljaileeko noin 10 senttiä minua pidempi pikkusiskoni asiasta minulla jatkuvasti??
58. Minulla on oikeassa jalassani, hieman polven alapuolella kohta, joka kutiaa aivan jatkuvasti ja hirveällä voimalla, vaikkei siinä ole mitään näkyvää, miksi se kutiaisi. Ei punoitusta, ei näppylöitä, ei mitään. Pelkkä kutina.
59. Saisikohan siihen vaikka jonkun ihosiirron...?
60.Rakastan Kalevala koruja, ja tälläkin hetkellä sydänsormus kilisee iloisesti sormessani.
61. Olen kerran meinannut hävittää kyseisen sormuksen kauppareissullani, kun se tippui sormestani ostoksia pakatessani. Onneksi se tippui kauppakassiin.
62. Mutta sen huomasin vasta kotona, ja kaupassa nostin kyllä pienet kohtaukset, kun luulin sen tippuneen jonnekin tiskin alle, enkä vain löytänyt sitä.
63. Tuossa lähikaupassa jokaikinen myyjä tuntee mut, enkä mä ikinä kehtaa mennä yhden päivän aikana kahta kertaa samaan kauppaan, ainakaan samalle kassalle.
64.Vihaan liiallista kuumuutta ja ennen kaikkea hikoilua. HYI.
65. Mutta saunomista rakastan.
66. Olen monta kertaa saunonut niin kauan, että minulla on lähtenyt taju, kun olen päässyt ulos.
67. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät kykene itsenäiseen toimintaan minkään suhteen.
68. Jälleen yksi syy, miksi mun ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
69. Mä en oikeasti haluaisi tai yritä olla mitenkään inhottava ihminen kenellekään, mutta välillä kyllä keittää niin pahasti yli, että vastapuoli saa kyllä kuulla kunniansa.
70. Siksi mun käy vähän sääliksi myös meidän töissä olevaa uutta harjoittelijaa. Se kun on ottanut minut henkiseksi opastajakseen vaatekaupassa työskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Ei muuten, mutta kun mun kärsivällisyys ei vaan riitä siihen, että opastan jonkun saman yksinkertaisen asian 176 kertaa ennen kuin toinen uskaltaa tehdä sen yksin.
71. Mä olen pelottavan tunnettu huonosta kärsivällisyydestäni....
72. Puhumattakaan stressinsietokyvystä. Siinä vaiheessa, kun meille on tulossa vaikka vieraita ja aikaa on tunti ja kaikenhan täytyy tietenkin olla tip top, oli tulija sitten kuka tahansa, suosittelen liukenemaan paikalta hyvin nopeasti ja vähin äänin.
73. Inhoan sitä, kun topista tai liiveistä valuvat olkaimet. Se on jotain raivostuttavinta, enkä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytänyt naruolkaimista toppia, jossa olkaimet eivät valuisi. Tankkitopit siis kunniaan!
74. Kissani tippui eilen vessanpönttöön... Ihmettelen, että se tapahtui vasta nyt!
75. Rakastan kissojani aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne vaan osaavat olla tyhmiä!
76. Molemmat mm. harrastavat sitä, että menevät selälleen sängyn alle, ja vetelevät sitten itseään pitkin sängynalustaa ottamalla pohjalaudoista kynsillä kiinni ja rullailemalla itseään sinne tänne.
77. Mulle tulee siitä aina mieleen Manaaja....
78. Enkä mä sen vuoksi jaksa niin hirveästi stressata siitä, että tuon sängyn alustan imuroiminen on maailman vaikein homma, kun sängyt on siirrettävä erikseen toisistaan ja jostain sieltä väleistä koittaa osua niihin pölypalleroihin. Kissat tuovat ne pölypallerot turkissaan ihan hyvin helpommin imuroitaville alueille.
79. Nuo kyllä ovatkin yksiä pölypalleroita. Aivan järkyttävä määrä karvaa lähtee kumpaisestakin, enkä mä siksi näytä ikinä oikeasti täysin siistiltä, kun lähden kotoani. Kunnon karvapeitossa mennään, aina.
80. Olen uskomattoman tarkka käyttämäni kosmetiikan suhteen. Aivan liian tarkka. Se ei saisi maksaa paljoa, mutta siinä ei myöskään saisi olla mitään vikaa.
81. Toistaiseksi Rimmel on osoittautunut monessakin suhteessa parhaaksi. Ihan oikeasti.
82. Olen myös aivan hirveää shoppailuseuraa, koska minulla on aina aivan liian selkeä visio siitä, mitä haluan. Sellaista on nimittäin harvemmin valmistettu, tai se ei ainakaan osu minun shoppailureissuni varrelle.
83. Näin kävi mm. verhojen kanssa. Elin melkein vuoden täysin ilman verhoja pienessä yksiössäni, josta oli suora näköyhteys etupihalle.
84. Olisin halunnut verhot, jotka ovat puhtaanvalkoiset tietynlaisin tummanliloin kukkasin. Tietynlaiset tummanlilat kukkaseni vaan eivät vielä olleet päätyneet verhokankaaseen... Harkitsin jopa itse verhojeni painamista siinä vaiheessa.
85. Kunnes löysin kauniin tummanpunaisen vuodesohvan. Sen innoittamana hankin myös lähes saman sävyiset tummanpunaiset verhot ja tummanpunaisen päiväpeiton.
86. Rakastan tummanpunaista väriä, mutta äitini, joka oli mukanani ostamassa sohvaani, varoitteli jo siinä vaiheessa, että punainen on sisustuksessa väri, johon kyllästyy hyvin nopeasti. Tähänkään päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt.
87. Vaateshoppailuani helpottaa huomattavasti tällä hetkellä työskentelyni vaatekaupassa. Kukkaroni olotilaa se ei tosin helpota laisinkaan.
88. Olen itse asiassa päivä päivältä muuttunut vähemmän nirsoksi vaatteiden suhteen. Tiedä sitten, onko se hyvä, vai huono asia...
89. Myöhästely on asia, jota en voi sietää. Siitä syystä lähden kouluunkin aina tuntia ennen koulun alkamista, vaikka matkaan todellisuudessa menee vain puolituntia.
90. En myöskään siedä muiden myöhästelyä. Minusta se osoittaa epäkunnioitusta toista kohtaan, ellei sitten ole jotain hyvää syytä olla myöhässä.
91. Olen hurjan kiinnostunut psykologiasta ja toisinaan luen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ihan vain huvikseni.
92. Lukiossa haaveilin psykologin urasta, mutta se kaatui korkeisiin vaatimuksiin.
93. Olen haaveillut myös lukion äidinkilenopettajan, perhepäivähoitajan, nuoriso-ohjaajan, ratsastuksenopettajan, hevosenhoitajan, hierojan, kosmetologin, kampaajan, estenomin, tradenomin, ja miljoonasta muusta urasta.
94. Lukion äidinkielenopettajan homma kiinnosti ihan tosissaan ja kaksi kertaa jopa hain yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja yleistä kirjallisuustiedettä.
95. Kävin myös avoimessa yliopistossa lukemassa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka kustansin ylioppilaslahjarahoillani.
96. En tosin jaksanut panostaa hommaan niin paljon kuin se olisi vaatinut ja tulin siihen tulokseen, ettei yliopisto ole mun paikkani, ainakaan vielä vähään aikaan.
97. Sen sijaan vaatekaupassa työskentely on ollut kaikkineen äärettömän mielekästä puuhaa.
98. Tuleva ammttinimikkeeni on tosin "kansainvälisen kaupan osaaja", ja rehellisesti en voi kun pyöritellä silmiäni, jos tuo nimike tosiaan joskus liitetään muhun.
99. Musta piti tulla ihan vaan asiakaspalvelija, mutta eihän meillä ylioppilailla ole edes sellaista vaihtoehtoa enää nykyisin, että kiitos vain siitäkin.
100. En nimittäin todellakaan osaa kieliä, edes englantia tai ruotsia, saati mitään muuta. Että siinä sitä kansainvälisyyttä sitten.
Kuvat olen valinnut sattumanvaraisesti erinäisistä kuva-albumeista koneeni kätköistä, ja näitä kohtia olen pohtinut monen monen päivän ajan, joten ne eivät suinkaan välttämättä ole kaikki enää aivan ajankohtaisia. Ja joku jossain joskus sanoi, että näiden keksiminen oli helppoa! Ja pyh pah, ei minulle ainakaan.
Hat, hat, hat
Olen viime aikoina ollut aivan ihastuksissani hattuihin, enkä oikeastaan edes tiedä miksi - enhän edes tiedä, sopivatko moiset kapistukset minun päähäni, mutta siitä huolimatta olen kehittänyt lähes pakkomielteen niitä kohtaan. Katsokaa nyt vaikka näitä kuvia, asuthan suorastaan vaativat hattua kruunaamaan koko kauneuden!
Kuva täältä
Kuva täältä
Mekko ja hattu samaa sävyä, perfect. Luulenpa, että tämän kesän aikana hankin itselleni vielä jonkun sievän hattusen asustevalikoimaani täydentämään. ^^
Ja kuten jo vappuna sanoinkin, mikään ei pelasta huonoa hiuspäivää (tai jäätävää tyvikasvua) paremmin kuin mahdollisuus peittää tukka hatulla!
Ja kuten jo vappuna sanoinkin, mikään ei pelasta huonoa hiuspäivää (tai jäätävää tyvikasvua) paremmin kuin mahdollisuus peittää tukka hatulla!
torstai 1. heinäkuuta 2010
I don't have imagination
Eilen en löytänyt itselleni kerrassaan mitään alennusmyynneistä - koko tarmoni meni miehen vaatteiden etsimiseen ja pitkällisen kaupoissa kiertelyn tuloksena vihdoin ja viimein jopa löysimme hänelle uudet kengät!
Tänään olisi sitten vihdoin ja viimein tarkoitus hakea ne Pori Jazz -liput ja käydä siinä samalla äidin ja siskon kanssa lounastamassa. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä iltavuorot ovat ehdottomasti minulle parhaat mahdolliset työajat, koska ehdin sitten päivällä tekemään yhtä ja toista, iltaisin kun tuppaan olemaan jo niin väsynyt, ettei paljoa kiinnosta mikään kovin aktiivinen puuhaaminen. Lähinnä illat ovat tyyppiä "kirja kouraan ja sohvan nurkkaan". :D
Eilen ja tänään asuni on koostunut jo aiemmin esittelemästäni mekkosesta, jonka tosin olen nyttemmin oppinut somistamaan vyön kanssa. Vyö tuli vähän pakkona tuohon, koska kassakortti pitää saada töissä johonkin kiinnitettyä ja helma on hieman turhan alhaalla semmoiseen. Tykkään tuosta kuitenkin jopa enemmän vyön kanssa kuin ilman. :)
Mukavaa alkanutta heinäkuuta kaikille! :)
P.S. Huomatkaa huippuloistava otsikointini... Huh, mikä mielikuvitus?
Tänään olisi sitten vihdoin ja viimein tarkoitus hakea ne Pori Jazz -liput ja käydä siinä samalla äidin ja siskon kanssa lounastamassa. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä iltavuorot ovat ehdottomasti minulle parhaat mahdolliset työajat, koska ehdin sitten päivällä tekemään yhtä ja toista, iltaisin kun tuppaan olemaan jo niin väsynyt, ettei paljoa kiinnosta mikään kovin aktiivinen puuhaaminen. Lähinnä illat ovat tyyppiä "kirja kouraan ja sohvan nurkkaan". :D
Eilen ja tänään asuni on koostunut jo aiemmin esittelemästäni mekkosesta, jonka tosin olen nyttemmin oppinut somistamaan vyön kanssa. Vyö tuli vähän pakkona tuohon, koska kassakortti pitää saada töissä johonkin kiinnitettyä ja helma on hieman turhan alhaalla semmoiseen. Tykkään tuosta kuitenkin jopa enemmän vyön kanssa kuin ilman. :)
Mukavaa alkanutta heinäkuuta kaikille! :)
P.S. Huomatkaa huippuloistava otsikointini... Huh, mikä mielikuvitus?
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
How simple is that?
Emmepä menekään tänään vielä ostamaan niitä eilen hehkuttamiani Pori Jazz -lippuja, koska vasta äsken tajusin, että tarjous on voimassa vasta heinäkuussa. :D No, huomenna sitten! Tänään olisi tarkoitus suunnata hieman alennusmyynteihin, josko sieltä vaikka jotain kivaa löytyisi.Vaikka pääpaino tällä reissullamme valitettavasti onkin miehen vaatteet. Phyh.
Joka tapauksessa, tällaisella hyvin yksinkertaisella asukokonaisuudella lähden tänään liikkeelle.
Pitkän hameen olen aikoinani ostanut kirppikseltä ja vaikka olen sitä jo kertaalleen lyhentänyt, taitaa homman uusiminen olla vielä edessä. Liian pitkä tuo on yhä edelleen.
Paita puolestaan on Hanoi Rocksin keikalta en enää edes muista milloin. Kyseessä oli joka tapauksessa heidän viimeinen keikkansa Turussa ja täytyy sanoa, että Hanoit muutamaan kertaan nähneenä sitä lavakarismaa on kyllä tullut ikävä.
Hiuksiin huitaisin kirsikkahuivini jäätävää tyvikasvua peittämään. Miten voikin olla aina niin hirveä tyvikasvu, vaikka tuntuu, ettei tuo tukka edes kasva tuosta mihnkään?? Argh, vedän kohta pääni kaljuksi ja annan oman luonnollisen värini kasvaa esiin enkä enää ikinä koske väriaineisiin. Olen btw luonnostani ihan vitivaalea blondi. Niin kuin joku ei olisi sitä vielä näistä tyvikasvukuvista voinut itsekin päätellä...
Joka tapauksessa, tällaisella hyvin yksinkertaisella asukokonaisuudella lähden tänään liikkeelle.
Pitkän hameen olen aikoinani ostanut kirppikseltä ja vaikka olen sitä jo kertaalleen lyhentänyt, taitaa homman uusiminen olla vielä edessä. Liian pitkä tuo on yhä edelleen.
Paita puolestaan on Hanoi Rocksin keikalta en enää edes muista milloin. Kyseessä oli joka tapauksessa heidän viimeinen keikkansa Turussa ja täytyy sanoa, että Hanoit muutamaan kertaan nähneenä sitä lavakarismaa on kyllä tullut ikävä.
Hiuksiin huitaisin kirsikkahuivini jäätävää tyvikasvua peittämään. Miten voikin olla aina niin hirveä tyvikasvu, vaikka tuntuu, ettei tuo tukka edes kasva tuosta mihnkään?? Argh, vedän kohta pääni kaljuksi ja annan oman luonnollisen värini kasvaa esiin enkä enää ikinä koske väriaineisiin. Olen btw luonnostani ihan vitivaalea blondi. Niin kuin joku ei olisi sitä vielä näistä tyvikasvukuvista voinut itsekin päätellä...
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Makaronilaatikko ilman makaronia
Kokeilin tänään Karppuas.infosta löytämääni "papuronilaatikon" ohjetta ja ihastuin täysin! Njamii, eikä yhtään turhia hiilareita. :) Ulkomuoto ei kenties ole siitä esteettisimmästä päästä, mutta maku korvaa pienet puutteet sen suhteen kyllä mennen tullen!
Paista jauhelija ja pilkottu sipuli, mausta haluamallasi tavalla. Sekoita muna-maitoseos ja höyrytä papuja hetki. Lado kaikki sekaisin voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.
Papuronilaatikko
400 g jauhelihaa
1 sipuli
600 g vihreitä pilkottuja pakastepapuja
150 g juustoraastetta
3 kananmunaa
maitoa tai kermaa
suolaa, pippuria, muita mausteita oman maun mukaan
1 sipuli
600 g vihreitä pilkottuja pakastepapuja
150 g juustoraastetta
3 kananmunaa
maitoa tai kermaa
suolaa, pippuria, muita mausteita oman maun mukaan
Paista jauhelija ja pilkottu sipuli, mausta haluamallasi tavalla. Sekoita muna-maitoseos ja höyrytä papuja hetki. Lado kaikki sekaisin voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.
Maybe the best summer ever
Oi, oi, oi, oi!!! Tämä tyttö ei pysy enää nahoissaan ollenkaan! Pori Jazz ja Tori Amos here we come! <3 Voiko vapaapäivä enää paremmalle päivälle osua kuin 23.7??? EI VOI! Stockmannin kantiskortilla liput edullisemmin, kyydit varmistettu, seura melkein varmistettu ja tämä tyttö lähtee jazzeille! Oiih, I'm in love. <3
Huomenna ostamaan lippuja ja piinaava odotus alkakoon. <3__<3
Onkos muita yhtä innokkaina menossa katsomaan kyseistä artistia?
Huomenna ostamaan lippuja ja piinaava odotus alkakoon. <3__<3
Onkos muita yhtä innokkaina menossa katsomaan kyseistä artistia?
DIY: Farkkushortsit
Teinpä tässä yhtenä iltana jotain radikaalia: pistin yhdet lempifarkkuni palasiksi! No, ne olivat kieltämättä niin huonossa kunnossa ja risaiset, ettei niitä olisi missään nimessä voinutkaan enää pitää julkisella paikalla, mutta... Yh, rakastin niitä! :'((
Tässä lähtökohta. Näin käy väistämättä kaikille vähänkään leveälahkeisimmille housuilleni, koska valitettavasti riittävän lyhyitä aikuismallin housuja ei tunnu olevan olemassakaan. Pitää varmaan siirtyä lastenosastoille ostoksille tai lakata kokonaan käyttämästä housuja.
Sitten vaan nips naps lahkeet poikki ja toivotaan, että pituudet menevät edes sinne päin. Käsityöasioissa olen aina ollut vähän liiaksikin tyyppiä "jotenkin noin suurin piirtein"....
Sitten raastimella ja saksilla tuhoamisvaiheeseen. Ärsyttävin vaihe koko hommassa, raastaminen alkoi käydä melkoisen "raastavaksi", koska olin koko ajan lähempänä raastaa omat sormeni kuin shortsini, eikä tuo kangas jostain syystä tahtonut kulua puhki millään - vaikka kuvittelin jotain muuta, ovathan nuo farkut jo aivan iän ikuiset! o.O
Tittidittidii! Ensimmäiset tuunatut farkkushortsini ovat valmiit. Saatan tosin jossain vaiheessa vielä hieman parannella noita kulutuksia, jätin ne vähän puolitiehen, kun en enää jaksanut ähertää niiden kanssa. Laiska minä. ;>
Tässä lähtökohta. Näin käy väistämättä kaikille vähänkään leveälahkeisimmille housuilleni, koska valitettavasti riittävän lyhyitä aikuismallin housuja ei tunnu olevan olemassakaan. Pitää varmaan siirtyä lastenosastoille ostoksille tai lakata kokonaan käyttämästä housuja.
Sitten vaan nips naps lahkeet poikki ja toivotaan, että pituudet menevät edes sinne päin. Käsityöasioissa olen aina ollut vähän liiaksikin tyyppiä "jotenkin noin suurin piirtein"....
Sitten raastimella ja saksilla tuhoamisvaiheeseen. Ärsyttävin vaihe koko hommassa, raastaminen alkoi käydä melkoisen "raastavaksi", koska olin koko ajan lähempänä raastaa omat sormeni kuin shortsini, eikä tuo kangas jostain syystä tahtonut kulua puhki millään - vaikka kuvittelin jotain muuta, ovathan nuo farkut jo aivan iän ikuiset! o.O
Tittidittidii! Ensimmäiset tuunatut farkkushortsini ovat valmiit. Saatan tosin jossain vaiheessa vielä hieman parannella noita kulutuksia, jätin ne vähän puolitiehen, kun en enää jaksanut ähertää niiden kanssa. Laiska minä. ;>
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Turku Burlesque
Hihii, tapahtuuhan sitä täällä Turussakin kesällä jotain, nimittäin 17.7. Turun Vanhan Suurtorin Kirjakahvilassa ja Brinkkalan pihalla burlesque tapahtuma Asfalttiviidakko! Tapahtuma alkaa kello 20:00. Liput ennakkoon 9 € ja ovelta 10 €.
sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Jänniä nämä sunnuntait
Että voi olla ihminen päivistä sekaisin - en edelleenkään kykene sisäistämään, että tänään on sunnuntai! o.O No, olkoon mikä päivä tahansa, niin työpäivä tämä joka tapauksessa oli meikäläiselle. Jänniä nämä sunnuntait muutenkin, yleensä minulla alkavat työt aikaisintaan kello 14, ja tänään ne alkoivatkin jo kello 12 ja työvuoro kesti koko kaupan aukioloajan. Hurjaa. :D
Sain kokea karvaan pettymyksen ottaessani tätä kyseistä t-paitaa kaapista. Kaksi reikää. Toinen etu- ja toinen takapuolella. Pieniähän nuo ovat, eikä niitä välttämättä edes huomaa, jos ei tiedä, mitä ja mistä etsiä, mutta voisiko vielä hieman enemmän ottaa päähän?? Hyvät oli lähtökohdat tälle asiakaspalvelupäivälle!
Paidan rikkoutumiseen on kaksi todennäköistä vaihtehtoa. 1) Se on mennnyt rikki pesukoneessa (-> Pesukone vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!) tai 2) Kissat ovat raadelleet reiät paidan ollessa kuivumassa (-> Kissat vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!).
Että sellaista tänään... Ja mikä ehkä pahinta, meillä ei ole lainkaan kahvia, joten jouduin lähtemään töihin yhden kuvottavan makuisen maitokahvipussimukillisen voimin ja tyytymään työpaikallakin varmaan lähemmäs tunnin pannussa muhineeseen kahviin. Paras tapa suistaa meikäläisen päivä tyystin raiteiltaan, onkin siis järjestää niin, että jään ilman aamukahviani.
Sain kokea karvaan pettymyksen ottaessani tätä kyseistä t-paitaa kaapista. Kaksi reikää. Toinen etu- ja toinen takapuolella. Pieniähän nuo ovat, eikä niitä välttämättä edes huomaa, jos ei tiedä, mitä ja mistä etsiä, mutta voisiko vielä hieman enemmän ottaa päähän?? Hyvät oli lähtökohdat tälle asiakaspalvelupäivälle!
Paidan rikkoutumiseen on kaksi todennäköistä vaihtehtoa. 1) Se on mennnyt rikki pesukoneessa (-> Pesukone vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!) tai 2) Kissat ovat raadelleet reiät paidan ollessa kuivumassa (-> Kissat vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!).
Että sellaista tänään... Ja mikä ehkä pahinta, meillä ei ole lainkaan kahvia, joten jouduin lähtemään töihin yhden kuvottavan makuisen maitokahvipussimukillisen voimin ja tyytymään työpaikallakin varmaan lähemmäs tunnin pannussa muhineeseen kahviin. Paras tapa suistaa meikäläisen päivä tyystin raiteiltaan, onkin siis järjestää niin, että jään ilman aamukahviani.
Koruton totuus
Eilen sain päätökseen toisen Jodi Picoultin teoksen, Koruton totuus, joka sijoittuu amish-yhteisöön. Tätä ennen luin Picoultilta Yhdeksäntoista minuuttia, johon ihastuin suurersti ja päätin onkia käsiini kirjailijan muutkin suomennetut teokset.
Koruton totuus ei alkuun vaikuttanut niin mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta kuin Yhdeksäntoista minuuttia, mutta toinen osa olikin sitten jo sellainen, että se oli ahmittava kerralla loppuun. Varsinkin se, kun henkilöiden suhteet alkavat kehittyä, on äärettömän kiinnostavaa. On pakko saada tietää, miten kullekin ihmissuhteelle lopulta käy.
Tässäkin kirjassa aihe on varsin rankka - lapsen surma, eikä siitä syystä ole luettavaa ihan kevyimmästä päästä. Picoult kirjoittaa siitäkin kuitenkin tosi taitavasti, mielenkiintoisesti ja monipuolisesti. Ei jää oikein muuta sanottavaa, kuin että olen jälleen löytänyt yhden uuden suosikkikirjailijan koko ajan pitenevään listaani.
Seuraavaksi tartun Augusten Burroughsin kirjaan Kuivilla.
Mukavaa työp... sunnuntaita kaikille! :)
(Kyllä, minulla on aivan maanantai olo, kun olin eilen vapaalla ja tänään taas töihin...)
Koruton totuus ei alkuun vaikuttanut niin mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta kuin Yhdeksäntoista minuuttia, mutta toinen osa olikin sitten jo sellainen, että se oli ahmittava kerralla loppuun. Varsinkin se, kun henkilöiden suhteet alkavat kehittyä, on äärettömän kiinnostavaa. On pakko saada tietää, miten kullekin ihmissuhteelle lopulta käy.
Tässäkin kirjassa aihe on varsin rankka - lapsen surma, eikä siitä syystä ole luettavaa ihan kevyimmästä päästä. Picoult kirjoittaa siitäkin kuitenkin tosi taitavasti, mielenkiintoisesti ja monipuolisesti. Ei jää oikein muuta sanottavaa, kuin että olen jälleen löytänyt yhden uuden suosikkikirjailijan koko ajan pitenevään listaani.
Seuraavaksi tartun Augusten Burroughsin kirjaan Kuivilla.
Mukavaa työp... sunnuntaita kaikille! :)
(Kyllä, minulla on aivan maanantai olo, kun olin eilen vapaalla ja tänään taas töihin...)
perjantai 25. kesäkuuta 2010
My obsession
Kun on viettänyt viimeiset päivänsä Sinkkuelämän parissa - kotona dvd-boksin merkeissä ja elokuvissa elokuvan kakkososan merkeissä - ei voi olla hieman kiertelemättä netin kenkätarjontaa.
Kaikki kuvat Nelly.comista.
Mitäs pidätte noista? Minkälaisista kengistä ylipäätään pidätte?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)