Koruton totuus ei alkuun vaikuttanut niin mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta kuin Yhdeksäntoista minuuttia, mutta toinen osa olikin sitten jo sellainen, että se oli ahmittava kerralla loppuun. Varsinkin se, kun henkilöiden suhteet alkavat kehittyä, on äärettömän kiinnostavaa. On pakko saada tietää, miten kullekin ihmissuhteelle lopulta käy.
Tässäkin kirjassa aihe on varsin rankka - lapsen surma, eikä siitä syystä ole luettavaa ihan kevyimmästä päästä. Picoult kirjoittaa siitäkin kuitenkin tosi taitavasti, mielenkiintoisesti ja monipuolisesti. Ei jää oikein muuta sanottavaa, kuin että olen jälleen löytänyt yhden uuden suosikkikirjailijan koko ajan pitenevään listaani.
Seuraavaksi tartun Augusten Burroughsin kirjaan Kuivilla.
Mukavaa työp... sunnuntaita kaikille! :)
(Kyllä, minulla on aivan maanantai olo, kun olin eilen vapaalla ja tänään taas töihin...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti