Huh!

Nyt on taas ollut hiljaiseloa blogissa, mutta ehkä kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa?

Työssäoppiminen. Ei ehkä uskoisi, mutta kyllä sekin vain töitä tuntuu teettävän! Huomenna on viimeinen päivä työssäoppimassa ja tänään oli näyttö. Koska koko työssäoppimiseni oli pelkkää asiakaspalvelua, sain lisäksi kirjallisia taloushallinnon tehtäviä, joita olen nyt sitten kaksi päivää pakertanut. Näillä työtunneilla pitäisi olla hyvä arvosana tiedossa - asiakaspalvelun osalta homma ainakin meni ihan mallikkaasti.

Vielä pitäisi oppimispäiväkirja saada palautuskuntoon, mutta sen taidan jättää suosiolla huomiseksi, sillä kolme kuukautta kadoksissa ollut migreenini päätti iskeä sitten tänään oikein kunnolla, enkä jaksa enää hetkeäkään mitään paperien tuijottelua!

Se olisi sitten kahta päivää vaille ensimmäinen vuosi opiskeluja pulkassa ja vielä yksi vuosi edessä. Sitä ennen olisi tosin kolmen kuukauden reipas työrupeama tuolla työssäoppimispaikassani, palkallisena tosin. ;)

Viikonloppu äidin hoteissa

Lähdettiin eilen koko sisaruskatras saaristoon äidin luokse ja eilinen ilta meni rattoisasti Hohtoa katsellen. Pienoinen pettymys tuo elokuva valitettavasti kyllä minulle oli, jotenkin olin odottanut siltä paljon enemmän... Loppu jätti hieman liiaksi auki.

Tänään sitten perehdyin jälleen kerran äitini varsin kattavaan kirjavalikoimaan ja nappasin muutaman Torey Haydenin kirjan matkaani.

Jostain syystä nämä Haydenin kirjat tuntuvat olevan kirjastossa niin kovassa huudossa, ettei niitä juuri hyllyssä näe. Aina ovat lainassa. No, onneksi minulla on ihan oma henkilökohtainen kirjastoni, jossa kirjoja ei paljoa tarvitse jonotella. ;)

Lisäksi nappasin mukaani Menolippu Mombasaan elokuvan, jota en ainakaan muistaakseni ole vielä katsonut.

Näiden voimin meneekin sitten sunnuntai-ilta rattoisasti ja varmasti vielä ensi viikkokin. ^^

Kesän peruspilarit

Innsotuin taas vaihteeksi tuosta Polyvoresta niin, että päätin koota kollaasin vaatteista, jotka kuvastavat oman kesäpukeutumiseni peruspilareita.

Ensinnäkin totta kai bikinit. Vielä en tosin ole edes uhrannut ajatustakaan sille, että lähtisin etsimään niitä tämän kesän the bikinejä, vaikka omistankin tällä hetkellä tasan yhdet bikinit, joihin olen totaalisen kyllästynyt. Mustat äärettömän perusbikinit. Sen verran tiedän jo etukäteen tämän kesän bikineistäni, että väriä niissä pitää olla. Mieluiten punaista. Kenties myös joko raitaa, palloja tai sydämiä. Ja näillä suunnitelmilla kun lähtee bikinejä metsästämään, voi olla varma, että en löydä yhtään mitään ja kuljen koko kesän noissa mustissa. Yh. Niin käy aina.

Mekot ja hameet. En voisi kuvitellakaan vetäväni jalkaani housuja kesähelteellä. Pienenä poikkeuksena joissain tilanteissa tosin valkoiset puuvillahousut. 

Läpsyttimet ja ballerinat ovat ehdottomasti kesäkenkiä. Normaalisti kuljen mieluiten korkeakorkoisissa kengissä, mutta jostain syystä kesäisin laiskistun kenkien suhteen siinä määrin, että mitä helpommat sen parempi. Rantaläpsyt ovat kovassa käytössä varsinkin kaikilla kauppareissuilla. Mitään umpinaisia kenkiä en voisi missään nimessä edes kuvitella kesäksi jalkaani, hyi hirvitys! Kuumasta kärsivät jalat ovat jotain inhottavinta, sekin.

Perfect couple

Tänään on ollut aivan rättipoikkipinnoon -väsymyspäivä, mutta kaksi asiaa olivat pelastavia, ja olisin varmasti ulkoisestikin niistä huomattavasti innostuneemman oloinen, jos vain suinkin jaksaisin.

Nimittäin ensimmäinen asia. Minulla on töitä koko kesäksi. Työssäoppimispaikkani myymäläpäällikkö tuli tänään kysymään, josko voisin mitenkään olla kesäkuun alusta elokuun loppuun heillä töissä, ja tottahan toki minä olen! Alkuun heillä oli erittäin tarkka ohjeistus siitä, että kesätyöntekijöitä ei saa ottaa tällaisessa taloustilanteessa, mutta koska liikkeen myynti on viime aikoina kasvanut niin paljon, lisäapu on välttämätön. Ja kaikista harjoittelijoista juuri minua pyydettiin tuohon hommaan. <3__<3

Työasia pelasti selkeästi koko tulevan kesäni, mutta tulevan syksyn pelastaja odottikin sitten kotona.

Ihanat kauniit punaiset nilkkurini, jotka huusin Desperatehell:n Suskilta Huuto.netistä. Voiko kauniimpaa olla??

Jos jotkut kengät voivat näyttää omilta, niin nämä! Rakkautta ensisilmäyksellä. <3

Hömppää kesälukemiseksi

Meni sitten perjantain suunnitelmat aivan uusiksi, koska mies joutui olemaan neljä tuntia ylimääräistä töissä emmekä näin ollen ehtineet enää syömään ja elokuviin, kuten tarkoitus oli. Huomenna tuolla olisi sitten vapaapäivä tiedossa, joten katsellaan, josko suunnitelman toteuttaminen kävisi huomenissa päinsä.

Eilinen menikin sitten rattoisasti ensin isosiskon kanssa Ikeassa ja Biltemassa, mutta niistä ostoksista voitte lukea tarkemmin toisesta blogistani. Illalla lähdimme yhdessä terassille käymään.

Tänään sain hoteisiini vielä pikkusiskonkin, jota odotellessa kävimme isosiskon kanssa kiertämässä pikkuisen paikallisen kirpparin, jossa olen käynyt vain kerran aiemmin, vaikka olemme asuneetkin jo yli vuoden noin 200 metrin päässä siitä. Ensimmäinen kokemus ei vain ollut mikään järin hyvä, enkä löytänyt sieltä mitään.

Onneksi tämä kerta oli kuitenkin huomattavasti parempi ja mukaani tarttui kaikenlaista!

Ensinnäkin kesän kirjallisuus on ehdottomasti hömppää ja sen kunniaksi nappasin mukaani Lauren Weisbergerin VIP-ihmisiä kirjan. Kirjailija on siis sama kuin Paholainen pukeutuu pradaan - kirjan.

Myös musiikki kuuluu ehdottomasti kesään ja bongasinkin Kaija Koon Mikään ei riitä -levyn, ja pakkohan se oli matkaan ottaa. Kaija Koo vain sopii kesään aivan loistavasti. Olisittepa vaan nähneet pikkusiskoni ilmeen, kun kerroin ostoksistani. "Siis tykkäät SÄ Kaija Koosta?!!!" Järkytys oli ilmeinen.

Sitten vielä kesäkissa hologrammikuva makuuhuoneemme seinää koristamaan. Meillä on kyllä kohta koko makuuhuoneen seinä pinta-ala vuorattu kissankuvilla... Onneksi se ei minua haittaa, ja mies kyllä ilmoittaa sitten, kun hänelle alkaa riittää. :D

Summer is here!

Ah, mitä kelejä tosiaankin ollut viime päivät! Helteen ja viikonlopun kunniaksi kiskaisin heti töistä päästyäni ylleni kukkamekon ja kesäsandaalit. Näissä tamineissa olisi tarkoitus tänä iltana lähteä illallistamaan miehen kanssa viikinkiravintola Haraldiin ja elokuvateatteriin katsomaan Reindeerspotting.

Tämä on muuten minun rippimekkoni höystettynä Modtexin vyöllä. Kyllä, ripille pääsin kesällä 2004, eli vaivaiset 6 vuotta vanha mekkonen kyseessä - ja edelleenkin mahtuu aivan mainiosti! Ripillepääsyn jälkeen tähän mekkoon ei kyllä olekaan hirveämmin kajottu ja se oli varmassa tallessa äitini vaatekomerossa monta vuotta ennen kuin viime syksynä kaappasin sen takaisin itselleni.

Vähän tämä ehkä pussittaa hassusti, mutta onneksi vyö paikkaa edes jonkun verran. Haluan, että vyötäröni on erotettavissa, oli minulla sitten millaiset vaatteet tahansa.

Valkoiset sandaalit ovat puolestaan ylioppilasjuhlakenkäni, mutta ne ovat kyllä senkin päivän jälkeen olleet varsin vilkkaassa käytössä. Jotenkin vain olen niin kovin ihastunut noihin, ne kun sopivat valkoisen värinsä puolesta hyvin monen asun kanssa yhteen, ovat melko mukavat jalassa ja korkoakin niistä löytyy riittämiin.

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Ensiaskelia

Aivan uskomaton ilma ulkona! Sen kunniaksi kipitin tuon meidän pikkukissamme kanssa ensimmäistä kertaa pihalle. Valjaiden laitto onnistui ihan hyvin, neiti pysyi hyvin paikallaan, mutta valjaiden kanssa kulkeminen ei sitten ollutkaan ihan yhtä herkkua....

Neiti koitti kovasti peruutella itsensä ulos valjaista. Huomatkaahan siis kaulahihnasta ulos puskevat etutassut...

Simba ei siis aiemmin ole ikinä ollut ulkona valjaissa, eikä kyllä ylipäätään valjaissakaan, ja pihalla hän pysyi kyllä hyvin likellä emäntäänsä. Kaikkia pieniäkin ääniä säpsähteli hurjasti ja kipaisi meikäläisen jalkojen väliin suojaan.

Täytyypä tästä itsekin varmaan suunnata johonkin, kun ei sisällä istuminen näillä ilmoilla oikein houkuta. Pihalla istuessanikin (yllä ohut puolipitkähihainen, farkut ja rantasandaalit) oli aivan uskomattoman kuuma! Ihanaa. <3

Pääasioita

Kylläpä nyt on mennyt kosmetiikkapainotteiseksi tämä minun blogini, mutta täytyyhän sitä vähän löytöjään hehkuttaa - varsinkin, jos kyse on niinkin hyvistä löydöistä kuin tällä kertaa.

Klippotekin kuivashamppoota on hehkutettu varmaan kaikissa blogeissa, mutta jospa minulla olisi joku sellainen lukija, joka ei noihin hekutuksiin ole vielä törmännyt?

Mitä tämä putkilo sitten lupaa?

Raikastaa hiukset kun ei ole aikaa pesulle. Kyllä. Lopputulos näyttää ainakin minun silmääni ja minun tukassani siltä, kuin olisin suihkun jälkeen jaksanut jopa föönata tukkani (mitä en muuten tee ikinä).

Poistaa rasvaa. Ainakin rasvan tunnun ja rasvaisuuden näköisyyden.

Tuuheuttaa. Huh, no juu! Minulla on aina tukka aivan lättänässä, mutta eipä ole tämän käytön jälkeen!

Antaa voimakkaan muotoilun. Se kertonee jotain, että sain jopa otsatukkani ojennukseen... o.O

Aineen huonot puolet?

Sotkee. Jättää vaatteisiin herkästi vaaleita läikkiä niihin kohtiin, joihin ainetta osuu. Kannattaa siis laittaa ainetta niin, ettei ole ihan ykköset päällä. Aine myös haisee melko imelälle minun makuuni, mutta kaipa siihenkin tottuu...?

Ja sitten toinen tuote: XZ:n suklaa & vanilja hoitosuihke. Tämä oli ostot, jonka tein hätäpäissäni, kun en löytänyt aiemmin käyttämääni Glissin hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Tätä tukkaa ei nimittäin ilman hiuksiin jätettävää hoitoainetta niin vain selvitetäkään.

Tämän avulla hiusten harjaaminen kosteinakin helpottuu kyllä kummasti, mutta asia, joka nosti tämän ihan ykköstuotteeksi minun hiustenhoitotuotteideni joukossa, oli tämän sähköisyyttä poistava ominaisuus. Aivan omaa luokkaansa!

Toimii loistavasti myös kuivassa tukassa, eikä jätä rasvaista/märkää/likaista jälkeä, ja todellakin sähköisyys katoaa takuulla.

Jälleen siis tuote, joka tähän minun ohueen ja muutenkin hankalaan tukkaani saa ihmeitä aikaan. <3

Inglot

Kuulun tavallisesti niihin ihmisiin, jotka eivät uskaltaudu sisään pikkukauppaan, varsinkin, jos siellä ei ole paljoa muita asiakkaita. Ahdistun sellaisissa tilanteissa, varsinkin, jos joku myyjä "hyökkää kimppuuni" ja alkaa tivaamaan, mitä minä tulin ostamaan. Pelkkä katseleminen harvoin on sallittua tällaisissa paikoissa.

Kuten aina, poikkeus vahvistaa säännön ja uteliaisuus vie voiton. Inglotin ainoa myymälä Suomessa on tällä hetkellä Raision kauppakeskus Myllyssä, ja kun nyt siellä satuimme siskojeni kanssa olemaan, päätimme poiketa Inglotissakin.

Ensinnäkin se asiakaspalvelu! Sellaista kun olisi joka liikkeessä minä olisin kuulkaa köyhä tyttö! Toinen myyjistä auliisti levitteli mallikappaleista luomivärejä omalle käsivarrelleen valehtelematta ainakin kolmeakymmentä eri sävyä, koska en oikein osannut päättää. Hän oli koko tilanteen ajan hyvin ystävällinen, iloinen ja huumorintajuinen, ja ilmoitti jopa tuotteiden hinnat heti alkuun, jottei minun tarvinnut itse alkaa tuskailla, että kuinka moneen väriin minulla oikein on varaa.

Lopulta, monen monen värikokeilun jälkeen päädyin kolmeen sävyyn. Tummahko sininen, erittäin haalea turkoosi ja limenvihreä. Ja kyllä, löhtökohtana tälle luomiväriostokselle oli se, että haluan värejä, joita en ole aimmin käyttänyt. Koko ikänihän olen auliisti luottanut mustaan, valkoiseen, lilaan ja vaaleanpunaiseen. Juuri koskaan hairahtumatta mihinkään muuhun. Nyt oli siis aika murtaa sekin klikki!

Kuva hieman vääristää tuota vihreää sävyä - niin, kyseessä tosiaan on limenvihreä, eikä oksennuksenkeltainen. Silmille en ole tätä vielä testannut, enkä siis osaa edes sanoa, osaanko käyttää tällaisia värejä laisinkaan, mutta ainakin pigmenttiä näissä riittää, ja luulenpa, että tulen jatkossa hankkimaan kaikki luomivärini tuolta, koska värivaihtoehtoja siellä kyllä riittää!

Hintaa tälle paletille, kolmelle värille ja pienelle siveltimelle muodostui yhteensä 24 euroa. Sivellintä ei ole pakko ostaa mukana, jolloin hinta on 20 euroa. Yksittäin (ilman väripalettia) ostettuna siveltimen hinta on 7 euroa. Jatkossa sitten, kun nuo tuosta kuluvat, voi noiden tilalle käydä ostamassa uudet värit, jolloin ei tarvitse aina hankkia kokonaan uutta palettia. Yksittäin jo valmiiseen palettiin ostettuina värit maksavat 5 euroa kappaleelta, mikä ei minun mielestäni ole kovin suuri hinta. Ja hinnat siis noista pyöreistä väreistä, värejä on myös neliönmallisina, ja ne ovat hieman kalliimpia, koska ovat myös kooltaan hieman suurempia.

Tykkään hurjasti ensinnäkin jo siitä, että luomiväripaletissa on peili, ja toiseksi siitä, että värit ovat helmiäisiä ja ihanan kimmeltäviä ja valoa heijastavia. Värien häivyttäminen onnistuu myös mutkattomasti, ja halutessaan niistä saa vaaleampiakin sävyjä aikaiseksi. Ja totta kai siis myös tummempia.

Summer shoes

Eipä ollutkaan pelkkää musiikinkuuntelua eilinen ilta. Lähdimme nimittäin sisarusporukalla äitienpäivälahjaostoksille ja sillä reissulla hieman harhauduimme tieltämme... Ensimmäinen etappi sattui olemaan Mekka, ja siellä huutelevat alennuskyltit. Ja nyt on heti sanottava, että minä kyllä ihan oikeasti tarvitsin uusia kesäkenkiä. Ei sillä, kyllähän minulla kesäkenkiä on, mutta yhdetkään niistä eivät ole kovinkaan soveltuvia kävelemiseen. Ja kuten siskoni fiksuna aikuisena totesi "Koskaan ei voi olla liikaa kenkiä. Eikä laukkuja". Uskokaamme häntä.

Nämä ovat aivan uskomattoman mukavat jalassa ja pieni kiilakorko antaa vain lisäplussaa. Hinta, 16,90 €, tuntui suorastaan naurettavalta.

Ja nämä! Niin minun kenkäni. Olen tällaisia samantapaisia kuolannut eräällä kirpparilla jo ties' miten kauan, mutta koko 39 ei oikein istu jalkaani. Mutta tämä ihanansuloinen 36 kyllä istuu, ja tulee kyllä tulevana kesänä istumaan hyvinkin tiiviisti. <3__<3 Näissä myös melko huvittava 16,90 euron hinta....

Molemmat kengät soveltuvat myös loistavasti töihin, jossa koko päivä menee lähinnä seistessä. Töihin kun ei mitään kovin hurjan korkeita korkoja viitsi jalkaansa vetää. Tähän saakka työkenkinäni ovat palvelleet melko tasakorkoiset mustat sandaalit, jotka ovat kyllä palvelleet minua niin uskollisesti kuin vain kengät voivat! Niin paljon on se pariskunta nähnyt ja kokenut. :D

Kenkäkaupan lisäksi kävimme Inglotissa, mutta siitä lupaan tehdä ihan oman postauksensa, se on sen arvoinen asia ja paikka; KappAhlissa, jossa ihanainen mekkoni oli jo loppuunmyyty ja meinasin alkaa itkeä, mutta ostinkin sen sijaan kolmet rintaliivit kaksien hinnalla, koska ne tarvitsin oikeasti; sekä Lindexillä, josta kumma kyllä, minulle ei tarttunut mukaan mitään. Johtuisiko kenties siitä, ettei ollut enää mitään millä kustantaa ostoksia?

Yhtä kaikki, hieno reissu ja hienoja löytöjä! ^^

Music to my ears

Eksyin matkalla kotiin. Eksyin Tilt -kauppaan. Oikeasti, onko hieman julmaa pitää jotain mid price levyjä siinä ihan sisäänkäynnin vieressä niin, ettei niitä pääse millään ohittamaan ilman yliluonnolisen puolelle kallistuvaa tahdonvoimaa!

Ostan aivan äärettömän harvoin levyjä, mutta jostain syystä juuri nyt halu uusiin levyihin kävi ylivoimaiseksi. Asetin sentään itselleni rajan: ei yhtään täysihintaista levyä, ja mid pricejäkin maksimissaan kaksi.

Guns N' Roses Chinese Democracy. En ole perehtynyt GNR:n uudempaan tuotantoon lainkaan, koska olin varma, että se pilaa rakkauteni koko bändiin aivan tyystin. Nyt päätin ostaa kyseisen levyn, koska toivoin, että se pilaisi rakkauteni tuohon ja näin ollen myös haluni nähdä ko. bändi kesällä livenä. Eipä toiminut tämä kikka ei. Ei se nyt tietenkään vanhaa kunnon gunnaria ole, mutta ei se nyt mitään ihan silkkaa paskaakaan ole!

Pahaa pelkään, että kuunneltuani tämän levyskän läpi muutamaan kertaan, en yksinkertaisesti voi olla tilaamatta lippuja kyseiselle keikalle. Ja sekin pitäisi kyllä sitten hoitaa ihan nyt heti eikä kohta, jos meinaa ylipäätänä olla menossa....

Husky Rescue Coynrty Falls. Husky Rescue on maailman parasta rauhoittumismusiikkia. Jotenkin vain tuntuu, ettei näitäkään levyjä ole ihan joka levykaupassa tarjolla, joten kauaa ei tarvinnut miettiä, kun näin tämän tarjoushinnalla, otanko mukaan vai en.

Näillä siis fiilistellään tämä ilta ja todennäköisesti vielä paljon pidempäänkin. ^^ <3

Pieniä yllätyksiä

Tänään alkoi aamu varsin reippaasti - siitäkin huolimatta, etten olisi missään määrin osannut sitä odottaa, kun kello seitsemältä pärähti soimaan. Kovaa flunssaa potiessani ajattelin, että poikkean heti aamusta apteekkiin hakemaan sellaiset lääkemömmöt, etten tunne päässäni vyöryvää limalauttaa laisinkaan ja työpäiväkin sujuu sitten paremmin.

Sen verran aikaisin olin liikenteessä, että mies nukkui vielä sikeästi, ja jätin hänelle jääkaapinoveen lapun, missä olen.

Vaan eipä hän ehtinyt koko lappua nökemäänkään, kun ehdin palata reissultani ennen kuin hän oli saanut silmänsä auki. No, nukkukoon nyt, kun kerran voi...

Reissullani koin myös pienen "kohta katkeaa verisuoni päästä" -hetken, apteekki ei nimittäin ollut auki, vaan aukeaa vasta yhdeksältä! Ihan oikeasti, apteekin kuuluu aueta kahdeksalta! Varsinkin, kun kyseessä on tämän alueen ainoa apteekki.

Kaupassa sentään koin vähän parempia yllätyksiä, K-kaupassa nimittäin oli paaaaljon parempi luomutuotevalikoima kuin tuossa lähi S-Marketissamme, jossa yleensä asioin. Luomutuotteet saavat minut jostan syystä aina hyvälle tuulelle ja aina kuin vain suinkin voin olla valitsematta sitä kaikista halvinta tuotetta, pyrin ostamaan luomua.

Tuota mansikka-vanilia luomujugurttia en olekaan ikinä ennen maistanut, S-Marketissa kun on vain tarjolla mustikkajugurttia luomuna. Nam, nam, nam! Olen oikeasti sitä mieltä, että luomujugurtti maistuu paremmalle kuin mikään muu, koska se maku on huomattavasti aidompi kuin sellaisessa, jossa E-koodeja on niin paljon, ettei niitä kaikkia jaksa edes lukea.

Ja noiden mehujen ainesosaluettelot puolestaan olivat niin ilahduttavaa luettavaa. <3

Kyllä, pienestä se on ilot revittävä, mutta parempihan se on niin, kuin että niitä iloja saisi metsästää kissojen ja koirien kanssa, eikös? :)

Aurinkoista huomenta kaikille!

Lipstick jungle

Kolmas kerta toden sanoo, joten eiköhän laiteta vielä yksi kosmetiikkatestipostaus kehiin. Jälleen olisi We Care Iconia pöydällä, tällä kertaa huulipunana. Olen etsinyt sitä oikeaa huulipunaa jo valehtelematta vuoden päivät, ja kun Sokoksella näin tämän punan, olin melko varma jo, että etsintäni olisi päättynyt - värisävy kun näytti purkissa juuri etsimältäni. Ja koska olin aikataulustani jo muutenkin reilulla puolella tunnilla myöhässä, en edes vaivautunut testailemaan värejä... Hyvä veto, as always.

Sävynä numero 24.

Vielä huulissakin puna näytti ihan ok:lta, vaikkei ihan juuri täsmälleen siltä, mitä hain. Riittävän hyvältä kuitenkin. Lisäksi punan tuoksu on jotenkin minun nenääni tosi miellyttävä, ja se myös tuntuu huulilla ihan miellyttävältä.

MUTTA.

Sotkeva huulipuna, NO THANK YOU. Tämän ominaisuutensa vuoksi puna ei siis pysy huulilla koko iltaa, saatika pidempää aikaa. Muutaman kerran koskettaa huulilla jotain, niin puna on mennyttä. Näin ollen kyseessä ei myöskään ole kovinkaan taloudellinen hankinta, koska punaa saa olla jatkuvasti lisäilemässä, jos haluaa sen näyttävän hyvältä. 

Sekään ei tilannetta auttanut, vaikka "ylimääräisen" punan paperiin painoikin, vaan puna jatkoi tarttumista mukiin vielä senkin jälkeen, eikä sitä testi-iltani päätteeksi ollut jäljellä enää lainkaan.

Täydellisen punan metsästys siis jatkukoon. Valitettavasti vaan näyttäisi siltä, että We Care Icon ei ole meikkisarja minulle, vaikka kovin mielelläni olisinkin kotimaista kosmetiikkaa tukenut, varsinkin kun tuotteiden hinnat eivät ole mitenkään pilviä hipovia, todellakaan.

Myös sarjan luomiväreistä olen kuullut, ettei niissä riitä pigmenttiä juuri laisinkaan, joten niitä tuskin lähden edes testaamaan. Kukkaroparkani kun ei erityisemmin tykkää tällaisista random-testailuista...

Disappointment....

Ostin taannoin We Care Iconin kynsilakan Sokoksella piipahtaessani, ja vasta nyt sain sudittua sitä kynsiini. Kyseessä sävy 8 True Light Pink. Ostin tuon lähinnä sitä varten, että ajattelin sen sopivan täydellisesti töihin, jonne ei ihan viitsi tummat marmoroinnit kynsissään mennä, ettei tule asiakkailta närkästyneitä kommentteja.

En tiedä, saattaa olla, että olen pahimman luokan mainonnan uhri (varsinkin, mitä tulee muiden bloggaajien kosmetiikkasuosituksiin), mutta odotin ja toivoin tältä paljon. Noista odotuksista voi lukaista vaikka aiemmin tekemästäni postauksesta aiheeseen liittyen.

Niinpä niin, kun odotukset hipovat pilviä, maanpinnalle kolahtaakin sitten ihan voimalla. Tasaisen jäljen saaminen tuon sudin kanssa on ainakin minulle aivan silkka mahdottomuus, ja jos jotain odotan kynsilakaltani, niin tasaisuutta!

Väri tuossa oli oikeinkin sopiva juuri hakemaani tarkoitukseen, ja kahdella kerroksella sai hyvän peittävyydenkin. Lakka myös kuivui ihan kohtuullisessa ajassa, mutta kuten jo nurisin; jos ei lakalla saa tasaista jälkeä, se ei minulle kelpaa.

Pyh. Yksi liian suuri vika muuten hyvässä lakassa.

Testing

Perjantaina töiden jälkeen poikkesin Sokoksella tarkoituksenani hankkia uusi kulmakynä edellisen ollessa lähellä loppuaan. Heti ovesta sisään päästyäni vastassa oli We Care Iconin tuotepöytä, jonka ilmeisesti hyvin moni muukin oli ehtinyt bongata, koska pöytä oli lähes tyhjä! Löysin onnekseni kuitenkin etsimäni, eli kulmakynän.

Tässä ensin rinnakkain vanha Lumenen kulmakynäni ja uusi We Care Iconin kulmakynäni. Lumenen kynässä sävy 2 Grey brown, ja We Care Iconin kynässä sävy 1 True dark brown. Sävyt ovat täsmälleen samat.

Harjapäät kynissä ovat erilaiset, mutta minulle sillä harjalla ei oikeastaan ole niin suuresti väliä, koska kulmakarvani ovat niin onnettoman pienet ja huomaamattomat, ettei harjaa niiden ojennukseen laittamisessa tarvita. Ainoastaan, jos haluaa luonnollisemman lopputuloksen ja harjaa siksi kulmat värin levittämisen jälkeen, minun käteeni tuo Lumenen harja tuntuu mukavammalta vaihtoehdolta. Se tosin saattaa olla tottumiskysymys.

Kaiken kaikkiaan olen ihan tyytyväinen tuohon kynään, enkä oikeastaan huomannut juuri eroa tuohon Lumeneen. Sävy tosin olisi saanut olla aavistuksen tummempi minun makuuni, mutta muistaakseni WCI:lla on ainoastaan kaksi kulmakynäsävyä, joista tämä on se tummempi. Hintaa tuolla kynällä taisi olla noin 6 euroa.

Vapunpäivän brunssi

Vappupäivän brunssia olin suunnitellut jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta koska suunnitelmani sitten sattuneista syistä aavistuksen muuttuivatkin (alkuperäinen suunnitelma oli olla perjantai-ilta kotona ja valmistella brunssia siivoillen ja leipoen, mutta toisinhan siinä kävi), käytin valmisteluihin kolme tuntia. Ja onnistuin! Pikkusiskoni toimi tosin pelastavana enkelinäni. <3

Meidän ruokapöytämme on aivan uskomattoman kätevä tuon jatkopalansa takia. Ikinä ennen sille ei ole ollut käyttöä, mutta nyt se kyllä osoitti tarpeellisuutensa, kun kahdeksan hengen oli tarkoitus ruokailla normaalisti kahden hengen ruokailutilan puitteissa. Pieneen asuntoomme tuo ei jokapäiväisenä tietenkään olisi kätevä noin suurena, mutta tällaisten tilaisuuksien palastajana se toimii ehdottomasti.

Nämä kinkku-paprika-juustomuffinsit huolettivat minua ensin enemmän kuin paljon, koska en ole koskaan ennen tehnyt noita, eikä niihin tule juuri lainkaan jauhoja! Kovin esteettisiähän nuo eivät todellakaan ole, mutta maistuivat aivan uskomattoman hyviltä (mies jo kehoitti minua tekemään noita lisää, jotta hän voi ottaa niitä töihin evääksi) ja ovat jauhottomuutensa takia hyvin vähähiilihydraattisia.

Ohje:

3 kananmunaa

kermaa loraus

pieni pussi juustoraastetta

kinkkukuutioita

1 punainen paprika kuutioina

1 rkl soijajauhoja

suolaa, mustapippuria, ym. mausteita

Sekoita aineet keskenään ja jaa rasvattuihin muffinsivuokiin. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes kauniin värisiä.

Kovin täsmällinen tuoohjehan ei ole, mutta kaikkea tosiaan ihan vain oman makunsa mukaan - ei tuossa voi pieleenkään mennä! :)

Limekeksit (vegaaniset)

170 g vegaanista margariinia 

2,5 dl tomusokeria
2 limeä, kuori ja mehu
1 rkl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
0,25 tl suolaa

1. Margariini ja reilu puoli desiä tomusokerista vatkataan.
2. Lisätään limet ja vaniljasokeri. Sekoita.
3. Sekoita muut aineet erillisessä kulhossa ja lisää sekoittaen margariiniseokseen. 

4. Jäähdytä taikinaa jääkaapissa vähintään tunti.
5. Muotoile kekseiksi. Paista 175 asteessa noin 13 minuuttia 

6. Keksien hieman jäähdyttyä sokeroi tomusokerissa.

Nämäkin saivat kovasti kehuja, varsinkin sen puolesta, että yksi vieraistamme oli maitoallergikko, jolle kuulemma harvoin löytyy täysin maidotonta makeaa tarjottavaa juhlissa. Nytpä löytyi! ^^ Ohje löytyi Jasmiinin tuoksu -foorumin ruokakeskustelusta. Kiitos Tiuhti-Iia tästä! <3

The very best of

Parhaimmistoa vapun kuvasaldosta, joka jälleen kerran jäi hyvin minimaaliseksi.

Ensin vappukissat.

Pientä juhlijaa alkoi hieman väsyttää.

Sitten minun lauantain vappulookiin, joka oli muuten täsmälleen sama kuin perjantaina, josta edellisen postauksen asukuvatkin ovat, ainoastaan sillä erotuksella, että muutama koru on tarttunut matkaan mukaan, sekä ihanatihanat vapputorilöytöni, jotka mieheni minulle hankki. 

Hatustahan en tosiaankaan luopunut, vaihdoin sen vain astetta tyylikkäämpään versioon. ;) Ja Hello Kitty -pallo. Tätä yritin metsästää jo perjantaina, mutta valitettavasti olin niin myöhään liikenteessä, että vain muutama myyjä muutamine palloineen olivat enää paikalla. Lauantaina sitten kuitenkin onnisti ja sehän se on tietenkin pääasia.

Siskoni kysyi, kun sovittelin noita hattuja torilla päähäni, että missä ihmeessä minä muka käytän tuota. No. Kaikkialla. Aina. Olen vain niin heikkona länkkärityyliin ja varsinkin noihin hattuihin. No joo, ehkä pidän sen kuitenkin vähän enemmän special-tilaisuuksien hattuna kuin jokapäiväisenä päähineenä.

Kävelevä Lindexin mainos

Vappu meni minulla kauttaaltaan Lindexin vaatteisiin ja asusteisiin pukeutuneena. Tiesin, ettei siitä hyvää seuraa, kun menen vaatekauppaan töihin... Vaikka toisaalta, hoksaanpa heti kaikki tarjoukset, jos tästä nyt on jotain positiivista löydettävä.

Vappu on siitä kyllä oiva juhla, että se pelastaa aivan totaalisesti jäätävästä juurikasvusta kärsivät - ainakin kahdeksi päiväksi. Meinasin nimittäin perjantaina ennen juhliin lähtöä värjätä hiukseni, mutta tulinpa sitten siihen tulokseen, että säästän sen herkun (or not) sunnuntaille ja pidän siihen saakka visusti lätsää päässäni.

Julkisella paikallahan en tosiaan ollut hetkeäkään pää paljaana, mutta yo-lakki vaihtui kyllä lauantaina johonkin aivan muuhun päähineeseen, mutta siitä luvassa kuvatuksia myöhemmin.

Vappu meni meillä varsin vauhdikkaasti. Perjantaina oltiin siskojen ja kavereiden kanssa Aurajoen rannalla hieman istuskelemassa, lauantaina aamupäivällä perheeni tuli meille syömään minun ja pikkusiskoni valmistamaa vappubrunssia, joka on meillä jo perinteeksi muodostunut. Siitä sitten jatkoimme ensin vapputorille, koska vappuhan ei ole yhtään mitään ilman vapputoria ja vappupalloa, jonka jälkeen poikkesimme perheeni luona. Ja jottei päivä olisi liian yksitoikkoiseksi käynyt, lähdimme vielä mieheni kavereiden matkaan iltaa viettelemään.

Lisää vappupostauksia siis vielä tämän päivän aikana luvassa! :)