How simple is that?

Emmepä menekään tänään vielä ostamaan niitä eilen hehkuttamiani Pori Jazz -lippuja, koska vasta äsken tajusin, että tarjous on voimassa vasta heinäkuussa. :D No, huomenna sitten! Tänään olisi tarkoitus suunnata hieman alennusmyynteihin, josko sieltä vaikka jotain kivaa löytyisi.Vaikka pääpaino tällä reissullamme valitettavasti onkin miehen vaatteet. Phyh.

Joka tapauksessa, tällaisella hyvin yksinkertaisella asukokonaisuudella lähden tänään liikkeelle.

Pitkän hameen olen aikoinani ostanut kirppikseltä ja vaikka olen sitä jo kertaalleen lyhentänyt, taitaa homman uusiminen olla vielä edessä. Liian pitkä tuo on yhä edelleen.

Paita puolestaan on Hanoi Rocksin keikalta en enää edes muista milloin. Kyseessä oli joka tapauksessa heidän viimeinen keikkansa Turussa ja täytyy sanoa, että Hanoit muutamaan kertaan nähneenä sitä lavakarismaa on kyllä tullut ikävä.

Hiuksiin huitaisin kirsikkahuivini jäätävää tyvikasvua peittämään. Miten voikin olla aina niin hirveä tyvikasvu, vaikka tuntuu, ettei tuo tukka edes kasva tuosta mihnkään?? Argh, vedän kohta pääni kaljuksi ja annan oman luonnollisen värini kasvaa esiin enkä enää ikinä koske väriaineisiin. Olen btw luonnostani ihan vitivaalea blondi. Niin kuin joku ei olisi sitä vielä näistä tyvikasvukuvista voinut itsekin päätellä...

Makaronilaatikko ilman makaronia

Kokeilin tänään Karppuas.infosta löytämääni "papuronilaatikon" ohjetta ja ihastuin täysin! Njamii, eikä yhtään turhia hiilareita. :) Ulkomuoto ei kenties ole siitä esteettisimmästä päästä, mutta maku korvaa pienet puutteet sen suhteen kyllä mennen tullen!

Papuronilaatikko

400 g jauhelihaa
1 sipuli
600 g vihreitä pilkottuja pakastepapuja
150 g juustoraastetta
3 kananmunaa
maitoa tai kermaa
suolaa, pippuria, muita mausteita oman maun mukaan

Paista jauhelija ja pilkottu sipuli, mausta haluamallasi tavalla. Sekoita muna-maitoseos ja höyrytä papuja hetki. Lado kaikki sekaisin voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle vielä juustoraastetta. Paista 175 asteessa noin 45 minuuttia.

Maybe the best summer ever

Oi, oi, oi, oi!!! Tämä tyttö ei pysy enää nahoissaan ollenkaan! Pori Jazz ja Tori Amos here we come! <3 Voiko vapaapäivä enää paremmalle päivälle osua kuin 23.7??? EI VOI! Stockmannin kantiskortilla liput edullisemmin, kyydit varmistettu, seura melkein varmistettu ja tämä tyttö lähtee jazzeille! Oiih, I'm in love. <3

Huomenna ostamaan lippuja ja piinaava odotus alkakoon. <3__<3

Onkos muita yhtä innokkaina menossa katsomaan kyseistä artistia?

DIY: Farkkushortsit

Teinpä tässä yhtenä iltana jotain radikaalia: pistin yhdet lempifarkkuni palasiksi! No, ne olivat kieltämättä niin huonossa kunnossa ja risaiset, ettei niitä olisi missään nimessä voinutkaan enää pitää julkisella paikalla, mutta... Yh, rakastin niitä! :'((

Tässä lähtökohta. Näin käy väistämättä kaikille vähänkään leveälahkeisimmille housuilleni, koska valitettavasti riittävän lyhyitä aikuismallin housuja ei tunnu olevan olemassakaan. Pitää varmaan siirtyä lastenosastoille ostoksille tai lakata kokonaan käyttämästä housuja.

Sitten vaan nips naps lahkeet poikki ja toivotaan, että pituudet menevät edes sinne päin. Käsityöasioissa olen aina ollut vähän liiaksikin tyyppiä "jotenkin noin suurin piirtein"....

Sitten raastimella ja saksilla tuhoamisvaiheeseen. Ärsyttävin vaihe koko hommassa, raastaminen alkoi käydä melkoisen "raastavaksi", koska olin koko ajan lähempänä raastaa omat sormeni kuin shortsini, eikä tuo kangas jostain syystä tahtonut kulua puhki millään - vaikka kuvittelin jotain muuta, ovathan nuo farkut jo aivan iän ikuiset! o.O

Tittidittidii! Ensimmäiset tuunatut farkkushortsini ovat valmiit. Saatan tosin jossain vaiheessa vielä hieman parannella noita kulutuksia, jätin ne vähän puolitiehen, kun en enää jaksanut ähertää niiden kanssa. Laiska minä. ;>

Turku Burlesque

Hihii, tapahtuuhan sitä täällä Turussakin kesällä jotain, nimittäin 17.7. Turun Vanhan Suurtorin Kirjakahvilassa ja Brinkkalan pihalla burlesque tapahtuma Asfalttiviidakko! Tapahtuma alkaa kello 20:00. Liput ennakkoon 9 € ja ovelta 10 €.

Jänniä nämä sunnuntait

Että voi olla ihminen päivistä sekaisin - en edelleenkään kykene sisäistämään, että tänään on sunnuntai! o.O No, olkoon mikä päivä tahansa, niin työpäivä tämä joka tapauksessa oli meikäläiselle. Jänniä nämä sunnuntait muutenkin, yleensä minulla alkavat työt aikaisintaan kello 14, ja tänään ne alkoivatkin jo kello 12 ja työvuoro kesti koko kaupan aukioloajan. Hurjaa. :D

Sain kokea karvaan pettymyksen ottaessani tätä kyseistä t-paitaa kaapista. Kaksi reikää. Toinen etu- ja toinen takapuolella. Pieniähän nuo ovat, eikä niitä välttämättä edes huomaa, jos ei tiedä, mitä ja mistä etsiä, mutta voisiko vielä hieman enemmän ottaa päähän?? Hyvät oli lähtökohdat tälle asiakaspalvelupäivälle!

Paidan rikkoutumiseen on kaksi todennäköistä vaihtehtoa. 1) Se on mennnyt rikki pesukoneessa (-> Pesukone vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!) tai 2) Kissat ovat raadelleet reiät paidan ollessa kuivumassa (-> Kissat vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!).

Että sellaista tänään... Ja mikä ehkä pahinta, meillä ei ole lainkaan kahvia, joten jouduin lähtemään töihin yhden kuvottavan makuisen maitokahvipussimukillisen voimin ja tyytymään työpaikallakin varmaan lähemmäs tunnin pannussa muhineeseen kahviin. Paras tapa suistaa meikäläisen päivä tyystin raiteiltaan, onkin siis järjestää niin, että jään ilman aamukahviani.

Koruton totuus

Eilen sain päätökseen toisen Jodi Picoultin teoksen, Koruton totuus, joka sijoittuu amish-yhteisöön. Tätä ennen luin Picoultilta Yhdeksäntoista minuuttia, johon ihastuin suurersti ja päätin onkia käsiini kirjailijan muutkin suomennetut teokset.

Koruton totuus ei alkuun vaikuttanut niin mielenkiintoiselta ja mukaansa tempaavalta kuin Yhdeksäntoista minuuttia, mutta toinen osa olikin sitten jo sellainen, että se oli ahmittava kerralla loppuun. Varsinkin se, kun henkilöiden suhteet alkavat kehittyä, on äärettömän kiinnostavaa. On pakko saada tietää, miten kullekin ihmissuhteelle lopulta käy.

Tässäkin kirjassa aihe on varsin rankka - lapsen surma, eikä siitä syystä ole luettavaa ihan kevyimmästä päästä. Picoult kirjoittaa siitäkin kuitenkin tosi taitavasti, mielenkiintoisesti ja monipuolisesti. Ei jää oikein muuta sanottavaa, kuin että olen jälleen löytänyt yhden uuden suosikkikirjailijan koko ajan pitenevään listaani.

Seuraavaksi tartun Augusten Burroughsin kirjaan Kuivilla.


Mukavaa työp... sunnuntaita kaikille! :)
(Kyllä, minulla on aivan maanantai olo, kun olin eilen vapaalla ja tänään taas töihin...)

My obsession

Kun on viettänyt viimeiset päivänsä Sinkkuelämän parissa - kotona dvd-boksin merkeissä ja elokuvissa elokuvan kakkososan merkeissä - ei voi olla hieman kiertelemättä netin kenkätarjontaa.

Kaikki kuvat Nelly.comista. 

Mitäs pidätte noista? Minkälaisista kengistä ylipäätään pidätte?

Mikä juhannus?

Meillä ei tänä vuonna juhlita juhannusta lainkaan, koska mieheni on jokaisena päivänä aamusta iltaan töissä, ja minäkin palaan takaisin kassakoneen ääreen sunnuntaina, joten mihinkään pidemmälle ei juuri edes olisi voinut lähteä. Ja kotikaupungissani ei todellakaan voi vietäää niin minkäänlaista juhannusta.

Joka tapauksessa, tänään palasin pitkästä aikaa taas töihin ja ai että oli mukavaa! Jaksoin kyllä hämmästellä sitä ihmismäärää, joka juhannusaattonakin ryntää vaatekauppaan ostamaan jos jonkinlaista kolttua. Minä kun olen tottunut siihen, että jos juhannusaattona vielä jossain kaupassa käydään, niin ruokakaupassa, eikä kyllä niin yhtään missään muualla. No mutta, tapansa kullakin.

Tämä huikea neljän tunnin työpäiväni meni näissä vermeissä. Luottovaatteeni. <3 Tuo H&M:n pallomekko sopii kätevästi niin korkeavyötäröiseksi kuin tavalliseksikin hameeksi, huikeata! Ja Lindexin puhvihihainen paita taitaa kohta olla puhki kulutettu...

Laukku on siskon kätköistä, ja kaulassa ja korvissa roikkuu jälleen Snö:tä. ^^ Miten niin muka jään jumittamaan aina johonkin hyväksi havaitsemaani juttuun?

Hyvää juhannusta!

Jail fashion

Minun vaatekaappini alkavat näyttää päivä päivältä enemmän vankilan vaatevarastoa - omani on vain astetta monipuolisempi, vaikka kuosi onkin sama. Raitaa, raitaa, raitaa. Mtä sitä nainen muuta tarvitsisikaan? Raidalla mentiin siis eilinenkin päivä ennen elokuviin lähtöä, jolloin asu vaihtui seeprakuviolliseksi.

Tämä on KappAhlin alerekistä löytämäni mekko. Pikkusiskollani on lähes samanlainen, ainoastaan musta-valkoisena, ja heti sen nähtyäni päätin, että haluan samanlaisen - mutta sainkin jotain parempaa! Edullisempi, punaraitainen ja vieläpä pidempi kuin siskoni mekko! Mikä tuuri!

Ihastuin noihin edessä oleviin saumoihin ja hulmuavaan helmaan heti ensi silmäyksellä. Perinteistä raitaa hieman eri tavoin. Ja mekon allahan minulla on shortsit, niin ettei helman heiluminen tuulessakaan niin haitannut. Ihanan rento kotiasu kesäksi. :)

Sex and the City

Ah, kuten jo eilen mainitsin, olimme siskoporukalla katsomassa tämän kesän kohokohdan - Sex and the City 2:n. Odotin tätä valehtelematta siitä saakka, kun tieto elokuvan tekemisestä julkaistiin, enkä turhaan. Juonellisesti elokuva oli aivan loistava, huumoria, romantiikkaa, tapahtumia... Love it!

Kuva täältä.

Muodin osalta elokuva ei ehkä ollut niin kutkutteleva kuin ensimmäinen, mutta sen ymmärtänee, koska jatko-osa sijoittui pääosin Lähi-Itään. Kuitenkin yksi asu oli sellainen, että sai minut huokaamaan... Punaista, psytyraitaa...

Kuva täältä.

Ihastuttava! <3

Mitä muut ovat pitäneet tästä kyseisestä elokuvasta?

Zebra

Ah, tänään se vihdoin koitti - pääsin näkemään Sinkkuelämää 2 elokuviin! Kyllä sitä olikin odotettu, eikä turhaan. <3

Illan riennoissa oli ylläni luottoseepramekkoni - ainoa eläinkuosi, johon olen toistaiseksi kyennyt pukeutumaan. Pantteria en ole voinut kuvitellakaan ylleni, ehei, käärmekuosista tai vastaavasta nyt puhumattakaan. Mutta eipä siitäkään ole kauaa, kun pudistelin päätäni vakaasti myös tälle nyttemmin sydämeni valloittaneelle seeprakuosille. Ehkä sitä alkaa pikku hiljaa oppia pois liiallisesta ehdottomuudesta ja rohkeammin kokeilla uusia juttuja? No, sitä vastaan minulla ei ole mitään. :)

Rakas pikkusiskoni toimi tänään hovikuvaajanani ja kaikista niistä kuvista päätellen, jotka hän sai otettua, hän keskittyi lähinnä ikuistamaan kauniita pelargonioitani päivän asuni sijaan... Ei siinä, kauniitahan nuo ovat, mutta didn't you get the point??

Mekko on Modtexin löytöni, ja vihdoin sain myös rakkaan Snö-kaulakoruni käyttöön. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut lukko rikki, mutta koska sain päähäni, että tänään se on saatava kaulaan!, irrotin ketjusta vanhan rikkinäisen lukon, rikotin yhden toisen kutjun ja irrotin siitä ehjän lukon ja kokosin lähes täysin melkein ehyen korun. Kannatti, rakastan tuota korua, aina vaan. <3

Tässä kaikki tällä erää, huomenna tulossa sitten tarkempi syyni siitä elokuvasta, ja ehkä vähän muutakin. ;)

Am I getting old?

Huh, mikä päivä taas! Aamulla viideltä ylös, seitsemältä kauppaan ja yhdeksään mennessä lihapullat tehtynä miehelle valmiiksi ruoaksi ja siitä suunta itselle kohti Turkua, lukuisia vaatekauppoja siskon kanssa ja kirjasto. Kyllästyin vaatekaupoissa kiertämiseen jo ennen kuin pääsin niistä yhteenkään sisään. "Onko meidän pakko??", taisi olla päivän vakifraasini... Siis mitä, minulla?

Kaupungilta kotiuduttuani kaaduin puolikuolleena sänkyyn ja ehdinkin ottaa tunnin nokoset ennen kuin mies paukkasi toisesta työvuorostaan kotiin ääriään myöten innoissaan erittäin harvinaisesta huomisesta vapaapäivästään. Auringon ja vapaapäivän kunniaksi hän meinasi lähteä terassille istuskelemaan.

Ja lähdinkö minä mukaan? En todellakaan! Pesin saunan, laitoin sen lämpeämään ja aion viettää rauhallisen koti-illan saunoen, Sinkkuelämää 1 dvd-boksin parissa, eväinäni lihapullia ja alkoholitonta mansikkasiideriä. Huh....

Ah, onko parempaa kuin mäntysuovalle tuoksuva vastapesty sauna? Kynttilöitä oli pakko laittaa ihan jo senkin takia, etät meillä on lamppu pimeänä saunan valosta, mutta valloittavia tunnelmanluojiakin nuo kyllä ovat, ja saunan hämärässä tunnelma vielä voimistuu entisestään. <3

Huomenna vihdoin pääsen katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuviin, ja sitä onkin ehdottoman pakko hieman fiilistellä jo näin etukäteen, onhan sitä jo nimittäin odotettukin. <3

Ja taidanpa pistää tämän "vanhuusolon" ihan tämän päivän piikkiin. Päivässä oli jotain vikaa, enkä minä suinkaan ole tulossa vanhaksi, ei, ei!


Mukavaa illan jatkoa kaikille! :)

Kirjastokuulumisia

Reissut kirjastoon ovat tätä nykyä jotain suurinta huviani ja tätäkin reissua ehdin odottaa jo muutaman päivän, koska tunne siitä, kun ei ole ainuttakaan romaania luettavana, on jotenkin ahdistava minulle. Vaikka sekään ei ihan koko totuus ole... Minulla nimittäin on näin pikaisen arvion mukaan kolme romaania tälläkin hetkellä kesken, mutta koska olen aloittanut niitä joskus paljon aikaisemmin, en jaksa niihin juuri nyt paneutua. Olen huono palaamaan aiemmin aloittamani kirjan pariin uudelleen, haluan ahmia kirjan kerrallaan. Noihin keskeneräisiin palaan sitten "sopivan tilaisuuden" tullen. ;>

Augusten Burroughs: Kuivilla
Kirjailijan omaelämäkerta alkoholismista ja siitä eroon pääsemisestä katkaisuhoidon avulla.

Jodi Picoult: Koruton totuus
Amish-yhteisöstä kertova tarina, jossa poliisi löytää navetasta vastasyntyneen lapsen ruumiin. Lapsen on ilmeisesti surmannut hänen oma äitinsä, 18-vuotias amish-tyttö. Ellie Hathaway alkaa tytön puolustusasianajajaksi, eikä kulttuurien yhteentörmäykseltä voida välttyä.

Koruton totuus on saman kirjailijan teos, kuin Yhdeksäntoista minuuttia, jonka tuossa viime viikolla ahmin, enkä malttaisi odottaa pääseväni käsiksi tuohon. Kuivilla on puolestaan ystäväni suosittelema, ja senkin kohdalla olen melko varma, että teos tulee vakuuttamaan minut, niin harvoin menee ystäväni kirjasuositukset nimittäin harhaan. :)

Nautintoja

Minulla on tapana antaa maistiaiset kaikesta syömästäni maitotuotteesta (suklaata lukuunottamatta) aina kissoillekin, pikkuiset kun tykkäävät niistä aina hurjasti. Näin kesällä vaniljajäätelö on kova sana. ;)

Jostain syystä miestäni kuvottaa aina suuresti, kun kissojen nuoltua jäätelöä, laitan mukisematta samaisen jäätelön vielä omaankin suuhuni. Miksikäs ei? Koska "Hyi yök ällöä!!" Joskus hän heitti puoliksi leikillään, että minun pitäisi merkata ne lautaset ja lusikat, joista kissat ovat nuoleskelleet, ettei hän vaan vahingossa ota niitä. :D Niin, meitä on moneksi.

Ainoat kuvat ovat nyt Oliverista, koska herra osaa syödä paikoillaan, toisin kuin meidän Simbamme, josta ei selkeää kuvaa saa edes nukkuessa, kun pienellä on aina niin kova tarve heilua ja veuhtoa. Huomatkaa Oliverin nauttiva ilme, silmät lähes kiinni. ;)

Will it be a good day?

Minulla on työpaikka, mutta koska tunteja on vähän ja olen erikseen soitettava työntekijä, minulla on myös loma. Käytännössä siis jumitan kotona siinä toivossa, että tulee kutsu töihin, enkä voi lähteä juuri naapurikaupunkia pidemmälle siinä pelossa, että tulee kutsu töihin. Ja kun niitä soittoja ei paljoa ole kuulunut, hypin melkein seinille.

Toisaalta tämä tilanne on myös oiva "tekosyy" kutsua kaikki suinkin kynnelle kykenevät ystävät, kaverit ja sukulaiset kyläilemään tänne meille ja leikkiä kunnon emäntää. Ja kokeepahan tästä monen päivän siivoamisestakin olevan jotain hyötyä, kun siitä pääsevät nauttimaan muutkin kuin minä, mieheni ja kissani (jotka tekevät kaikkensa huolehtiakseen kotiimme olennaisena osana kuuluvasta karvapeitteestä...).

Tänään tuleekin sitten ihana rakas Stindeni pitkästä aikaa kyläilemään ja tiedossa olisi soijajäätelöä, kikattelua, kuulumisten vaihtoa ja jos tuo sää tuosta yhtään lämpenee, niin kenties pieni retki puistoon kävelemään.

Tämän päivän asuni koostuu H&M:n pallohameesta, johon olen jo kehittänyt aikamoisen rakkaussuhteen. Ainoa haittapuoli tuossa on se, että tuulella tuo lentelee herkästi ihan minne sattuu eikä jätä kyllä mitään arvailujen varaan. Ulkona sen kanssa pitääkin siis kulkea kädet visusti hameesta kiinni pitäen.

Toppi puolestaan on aikoja sitten kirpputorilta tekemäni löytö. Ah, että minä rakastankin mustaa pitsiä. <3

Tukkaa somistaa tänään GT:sta löytämäni pallorusettipinni. Tuokin oli taas sellainen hankinta, etten mitenkään olisi voinut lähteä kaupasta ilman sitä, vaikka mukana ollut siskoni kovasti pyörittelikin silmiään hinnan nähdessään. Kahdesta pinnistä ei kuulemma voi maksaa melkein kuutta euroa. Mutta eiväthän nuo pelkkiä pinnejä olekaan - niissä on rusetit ja pilkutkin! <3__<3

Pienestäkin voi kasvaa jotain suurta

Käytämme nykyisin mieheni kanssa äärettömän paljon siemeniä ruoanlaitossa ja nauroimmekin tuossa eilen haettuamme kahden kilon säkin vehnänjyvä, ettei meillä kohta muuta ruokaa olekaan kuin siemeniä. Mikäs siinä. Nyt ajattelinkin hieman valottaa, mitä ja miten niitä käytämme.

Pellavansiemenet

 

Paras omega-3 -rasvahapon lähde, mikä on äärettömän hyvä asia meille, koska kalaa syömme valitettavan vähän (ihan jo yksinkertaisesti sen pöyristyttävän hinnan takia). Ylipäätään siinä on paljon vitamiineja ja hivenaineita.

Käytämme siemeniä sellaisenaan salaateissa, pirtelöissä, wokeissa... Niitä nyt voi heittää ripauksen oikeastaan mihin tahansa ruokaan, minun mielestäni. :D

Auringonkukansiemenet

Kaliumia, sinkkiä, rasvoja, proteiinia, B- ja E-vitamiineja....

Auringonkukan siemenet tulee liottaa 5-8 tuntia ja huuhdella hyvin sen jälkeen ennen käyttöä. Niitä voi myös idättää, mutta me käytämme ne ainoastaan liotettuina salaateissa ja pirtelöissä. Idätettyinä niistä tulee kuulemani mukaan helposti kitkeriä, mutta itse en ole kokeillut.


Sinimailanen

A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita...

Sinimailasta idätämme, jonka jälkeen syömme sitä joko sellaisenaan tai salaattien joukossa. Liotusaika sinimailasella on 4-6 tuntia, jonka jälkeen niitä idätetään 4-6 vuorokautta (huuhdellaan 2-3 kertaa päivässä). Jo pienestä määrästä siemeniä tulee paljon ituja, joten idättäminen kannattaa aloittaa maltillisesti, koska idut eivät säily kovin kauaa.

Vehnä

Anoppini kertoman mukaan tässä on sellainen terveysruoka (ja kauneudenhoito ja lääketuote samalla), ettei sitä ihminen oikein muuta tarvitsekaan. :D

Meillä on nyt vasta kokeiluasteella tämän kanssa, mutta kerron tarkempia havaintoja, kunhan itumme ovat valmiit. Tarkoitus olisi kokeilla ainakin tuossa kauneudenhoitoasiassa sekä pirtelössä.

Liotetaan 8 tuntia ja idätetään 1-2 vuorokautta.

Tea time

Olen aivan rakastunut raparperi-kerma -teeheni ja teehetkestä tuli tämänkin kaatosateisen päivän pelastus. Teen seuraksi leivoin vadelmamuffinseja. Vadelmat ovat kiistatta suosikkimarjojani. <3

Rakastan tuota siskoltani saamaani teekannua aina vaan. Se tuo jollain tapaa mieleeni Liisa Ihmemaassa elokuvan teekohtauksen.

Kuva Googlen kuvahaulla.

Vadelmamuffinsit 12 kpl

115 g voita
vajaa 5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2½ dl maitoa
vadelmia

1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola kulhossa.
2. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunat, maito, sokeri ja sulatettu voi.
3. Lisää seos jauhoihin ja sekoita varoen.
4. Lisää vadelmat ja lusikoi taikina muffinsivuokiin.
5. Paista uunissa 25-30 minuuttia.

Yhdeksäntoista minuuttia

Eilen sain päätökseen tämän Jodi Picoultin 628 sivuisen kirjajättiläisen, Yhdeksäntoista minuuttia. Melkein iski ahdistus, kun tuo loppui, olisin voinut lukea sitä loputtomiin. Aiheena kirjassa ovat kouluammuskelu, siihen johtaneet syyt, koulukiusaaminen, oman itsensä piilottaminen ulkomaailmalta itselleen kehitetyn kuoren avulla,  oikeusjärjestelmä.... Monipuolinen ja silti hyvin selkeä kirja ja loistavasti kehitetyt henkilöhahmot.

Kuva: Adlibris

Kirjailija kuvaa uskomattoman elävästi henkilöiden tunteita ja kirjan tapahtumia, enkä minä ainakaan kyennyt kaikkia kyyneliä pidättämään tätä lukiessani, niin riipaisevan surullinen se oli. Siitä huolimatta voin lämpimästi suositella kaikille, aivan loistava lukukokemus!

Pinttynyt ajatusmalli

Rakastan wokkeja ja tänään olikin sitten ruokana oma variaationi nuudelittomasta wokista. En oikeastaan ymmärrä itsekään, miksi aina pyrin korvaamaan tarpeettomat hiilihydraatit, kuten tässä tapauksessa nuudelit, jollain toisella tuotteella, ikään kuin ei voisi olla wokkia ilman jotain nuudelintapaista. Meinaan kyllä jatkossa yrittää tuosta ajattelumallista eroon - eihän tarpeettomien hiilihydraattien pois jättäminen ole mikään puute, mikä pitäisi yrittää korvata jollain.

Joka tapauksessa, korvasin nuudelit perunankuorimaveitsellä suikaloiduilla ja höyrytetyllä kesäkurpitsalla. Enkä nyt tarkoita suinkaan, että kesäkurpitsassa olisi mitään vikaa, päin vastoin, sehän on ehkä yksi eniten käyttämistäni raaka-aineista!

Wokkipannuun ensin kanat kypsymään, sen jälkeen thai wokkivihannekset perään ja lopuksi kesäkurpitsat. Hyvin yksinkertaista ja herkullista. :)

Yksinäisen Keijun Tarina

Pakko laittaa tännekin tämä aivan uskomattoman ihana kappale, jota lomaviikon aikana on tullut kuunneltua ihan hirmuisesti. Olin hieman hämmästynyt, kun kuulin, että myös mieheni isä, ikää + 50, omistaa Chisun levyn ja kuuntelee sitä aina automatkoillaan. Ehkä olen ennakkoluuloinen, mutta sitä en kyllä osannut odottaa, vaikka miehenikin kyllä pitää erityisesti juuri tästä kappaleesta.

  

Tähän hetkeeni tämä sopii jotenkin valitettavan hyvin. Olo kun on muutenkin jokseenkin alakuloinen luettuani pitkän aikaa Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia -kirjaa. Äärettömän loistava kirja, jota ei mielellään laskisi hetkeksikään käsistään, mutta lukemisen jälkeen olo on aina aavistuksen surumielinen, enkä lukemisen aikana useinkaan onnistu välttämään muutamaa kyynelpisaraa. Kunhan saan kirjan päätökseen, lupaan tehdä siitä tarkemmankin postauksen!

P.S. Vau, minä onnistun videon laittamisessa! Jei!

Eliksiiri

Sekä ystäväni että mieheni äiti ovat jo pidemmän aikaa puhuneet Turun Eliksiiri-ravintolan puolesta ja eilen sitten vihdoin ja viimein kävimme sen mieheni kanssa testaamassa ja voin sanoa, että kyllä kannatti!

Ideana ravintolassa on, että jokainen kasaa lautaselleen niin paljon ruokaa kuin haluaa syödä - vaihtoehtoina on useita erilaisia salaatteja, ituja, linssejä, juustoja ja lämpimiä ruokia - ja maksaa sitten ruoan painon mukaan. Ainoastaan keitolla ja erilaisilla pullilla ja kakuilla on omat kiinteät hintansa, eikä niitä punnita.

Minäkin hamstrasin lautaseni niin täyteen toinen toistaan herkullisempia salaatteja kuin vain sain mahtumaan ja hintaa annokselle tuli siitäkin huolimatta alle 6 euroa. Tuo on siitäkin loistava paikka, että minä kun olen normaalisti varsin vähäruokainen, enkä kykene kovin suuria annoksia syömään, voin itse latoa lautaselleni sen, minkä jaksan syödä, enkä näin ollen joudu maksamaan ns. "ylimääräistä" kaikesta siitä ruoasta, mitä en jaksa syödä.

Kuva Googlen kuvahaulla.

Ruokailun jälkeen poikkesimme Turun kauppahallissa, joka on kiistatta yksi suosikkipaikkojani Turussa. Voisin kierrellä ja katsella siellä vaikka kuinka kauan! Sieltä löysimme vihdoin myös vehnänjyviä idätystä varten, kahdenkilon säkki maksoi vaivaiset 2 euroa. Mukaan lähti myös raparperi kerma - teetä, jota tuossa jo olenkin muutaman kupillisen hörppinyt, namia. <3

Maailmankirjat sekaisin

Suurinpiirtein koko elämäni ajan olen ollut sitä mieltä, että shortsit eivät sovi minulle niin mitenkään, eikä niin minkäänlaiset. Tänä kesänä päätin kuitenkin, jälleen kerran, kokeilla, pitääkö tuo mielipiteeni edelleen paikkansa ja suureksi hämmästyksekseni sainkin todeta, etteivät ne näytäkään niin pöllöiltä kuin olin kuvitellut.

Seppälästä, jossa harvoin edes käyn, satuin löytämään shortsit, jotka olivat juuri sopivan kokoiset ja ns. "perinteiset farkkushortsit". Muutenkin olen vähän alkanut pyörtää kantaani siitä, että Seppälä olisi pelkästään korkeintaan yläasteikäisten tyttöjen vaatekauppa - olenhan löytänyt sieltä mm. lempimekkoni, täydelliset bikinit ja nyt nämä. Kokojen puolesta tuo on minullekin aivan oiva kauppa, olenhan "tyylikkäästi taskukokoa", kuten mieheni äiti asian ilmaisi, mutta monissa vaatteissa olen saanut todeta, että kuosit ja tyyli ylipäätään ei ole juurikaan minun makuuni.

Ja nuo äärettömän tyylikkäästi kuivumaan ripustetut peitot voitte mielellään jättää noteeraamatta. Kotiin tuloni jälkeen olen pessyt niin ahkerasti pyykkiä, että kuivauspaikat alkavat olla aika kiven alla. :D Mieheni suureksi harmiksi kun päätin pestä myös peittomme, koska kesällä nukutaan pelkkien pussilakanoiden kanssa, raukka kun jää aina kaipaamaan sitä peiton muhkeutta nukkumaan käydessään. Ja syksyssä tuo odottaa eniten aina sitä, kun saa taas laittaa peitot pussilakanoihin. Enhän minä mikään pirttihirmu ole, mutta kun päätän, että nukutaan ilman peittoja, niin silloinhan nukutaan. :D

Huh, pitäisi näköjään vetäistä aina joku tekovirne naamalleen kuvia otettaessa - perusilmeeni kun näyttää olevan melkoisen nyrpeä. Enkä myöskään ole raskaana, vaikka kuvasta saattaa sellaisen käsityksen saadakin. o.O

Ruutupaita: Kirpputori

Toppi: H&M

Shortsit: Seppälä

Läpsyt: Siskolta ryöstetty

Rannekorut: GT

Kaulakoru: Barbadokselta

Jo toinen Inglot piste Suomessa!

Olen täällä jo hehkuttanutkin noita Inglotin luomivärejä ja tähän asti ainoa Suomen toimipiste kyseisellä ketjulla on ollut Raisiossa kauppakeskus Myllyssä, mutta nyt on auennut Turun Hansakortteliinkin ihan oma pisteensä, joten vähänkään kiinnostuneet, käykäähän ihmeessä kurkkaamassa!

 Kuva Googlen kuvahaulla.

Minä sain käyttää kaiken tahdonvoimani, etten poikennut kyseiseen pisteeseen "pienille meikkiostoksille"...

P.S. Mitä pidätte blogin uudesta ulkoasusta? Minä olen ainakin ihan hurahtanut tähän palstan leveyteen, mikä mahdollistaa isompienkin kuvien käytön! :)