1. Innostun äärettömän helposti - sellaisistakin asioista, jotka eivät ole täysin 100 % varmoja.
2. ...ja siitä syystä saan myös pettyä hyvin usein ja pahasti.
3. Yritän opetella ajatusmallia "ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa". Mahdanko oppia...
4. Olen äärettömän laiska hoitamaan hiuksiani, ja siitä syystä pitkät hiukset ovat huonoin mahdollinen idea minulle.
5. Siitä huolimatta en uskalla leikkauttaa tukkaani lyhyeksi.
6. Kärsin kenties ikuisista traumoista, mitä tulee lyhyeen tukkaan. Lapsena äitini leikkautti minulle aina hirveän pottakampauksen ja siitä eroon päästyäni olen pelännyt kampaajia sairaalloisesti.
7. Tasan yksi kampaaja saa leikata hiukseni, ja kaksi ystävääni saa niitä tarvittaessa tasoittaa. Tarvittaessa on noin kahden vuoden välein.
8. Olen oikeasti käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2008, ennen ylioppilaskuvaustani.
9. Sekin oli täysi fiasko - kampaaja kokeili uusia värejä tukkaani sillä seurauksella, ettei vaaleista raidoistani suinkaan meinannut tulla vaaleita, kun musta väri otti niihin kiinni.
10. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan. Ahdistun epävarmoista ja keskeneräisistä asioista aivan suunnattomasti.
11. Luovutan valitettavan helposti monissa asioissa.
12. Rakastan puutarhanhoitoa ja muuta viherpeukalointia, mutta valitettavasti minulla on myös lähes yliluonnollinen kyky tappaa kaikki, mikä kukkii. Ja kaikki, mikä on äitini.
13. Nimimerkillä kaksi viikkoa vastuussa äidin ennen täysin hyvinvoivasta puusta. Puu kuoli ja tiputti jokaikisen lehtensä. Hups.
14. Kärsin toisinaan jostain aivan käsittämättömästä vauvakuumeesta, vaikka tiedän, ettei minusta todellakaan olisi äidiksi.
15. Kun tulen töistä, olen täysin kuollut ainakin seuraavan tunnin ajan.
16. Monta kuppia kahvia on ainoa keino pelastaa tilanne.
17. Työmatkat teen kävellen ja jos minulla ei ole musiikkia kuunneltavanani, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja työpäivä menee piloille. Sen vaan on pakko alkaa reippaalla, musiikin höystämällä matkalla.
18. En edelleenkään tiedä, olenko lintu vai kala - varsinkaan tyyliasioissa.
19. Rakastan goottityyliä yli kaiken, mutta toisinaan kauniit kirkkaat värit saavat minut hurmioonsa.
20. Minulla on aina pakkomielle sammuttaa kaikki laitteet ja valot, joita ei tarvita juuri nimenomaisella hetkellä. Kyllä, meillä on kotona hyvin usein hyvin pimeää. TV:n pitäminen päällä niin, ettei sitä kukaan katso, on jotain ärsyttävintä.
21. Sen sijaan mieheni voi kyllä vaikka lukea olohuoneessa kirjaa, kun tv pauhaa taustalla. EEEIII!
22. Rakastan kauhuleffoja, mutta siitä huolimatta katson ne aina kauhusta kankeana - ja joskus jopa peitän silmäni, jos alkaa liikaa pelottaa. Miksi katsoa elokuvia, joita ei uskalla katsoa? Niin, sanopa se. En tiedä.
23. Siskon kanssa harrastimme aikoinaan myös kirkkaassa päivänvalossa keskellä päivää kauhuleffojen katsomista, kun viereisestä huoneesta taatusti kuului jotain keittiötöiden tmv. ääniä. Ei pelottanut läheskään niin paljoa. :D
24. Kävin 13-vuotiaana katsomassa elokuvateatterissa The Ring -elokuvan ja se oli niin dramaattinen kokemus (jo siitä syystä, että jouduimme ystäväni kanssa valehtelemaan päästäksemme sisään teatteriin), että pelkäsin tv:n lumisadetta sairaalloisesti vielä monta vuotta kokemuksen jälkeenkin.
25. Kyseisen elokuvan jälkeen mikään muu kauhuelokuva ei säväyttänyt, saatika pelottanut minua lainkaan pitkään aikaan.
26. The Ringiä en kuitenkaan ole katsonut uudelleen, enkä aiokaan katsoa. Hirvittää pelkkä ajatuskin.
27. Olen äärettömän herkkä ihminen. Saatan pillahtaa itkuun pienimmästäkin.
28. Itkin mm. puolituntia, kun mieheni kertoi nähneensä luontodokumentin, jossa leijonanpentu kuoli, ja pennun veli (tai sisko) jäi sen luokse ja yritti saada sitä takaisin laumaan ja muiden joukkoon.
29. Alan kohta itkeä uudelleen... Pentu oli kuulemma ihan kuin meidän pikku Simba-kissamme...
30. Minua on luultu maahanmuuttajaksi ja sen vuoksi yritetty haastatella aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". Laivaterminaalissa. Valitettavasti jouduin tuottamaan haastattelijalle pettymyksen ja kunnon punoituksen poskiin, ja toteamaan, etten suinkaan ole maahanmuuttaja, vaan ihan puhdasjalkainen suomalainen.
31. Oikeasti minulla on vitivaalea tukka, mutta olen jo vuosia värjännyt sitä mustaksi.
32. Kun ensi kertaa kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani vaaleasta punaruskeaksi, äiti halveksi asiaa suuresti, ja oli kiukkuinen.
33. Jossain vaiheessa hän kyllä nautti suuresti, kun sai kanssani valkata minulle punaista hiusväriä, ja ties' mitä kaikkea.
34. Kun sitten värjäsin tukkani mustaksi (jälleen vaaleasta suoraan), äitini ei käytännössä juuri puhunut minulle puoleen vuoteen.
35. Sen takia meinasin jättää wanhojen tanssit lukiossa tanssimatta - kostoksi, koska tiesin, että se oli äidille niin tärkeä tapahtuma.
36. En kuitenkaan jättänyt ja äiti teki minulle tapahtumaan kauniin kunnon vanhan ajan tunnelmaa huokuvan puvun.
37. En pelkää mitään niin paljon kuin hammaslääkäriä. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä noin neljä vuotta sitten, enkä usko, että ihan heti olen menossa....
38. Lapsena jouduin kuitekin käymään hammaslääkärissä hyvinkin useasti, koska olin oikomishoidossa ja minulla oli myös eräänlaiset yöraudat. Niiden takia en voinut käydä ystävieni luona yökylässä, eikä meille voinut tulla. Häpesin niitä.
39. Olin kuitenkin tunnollinen niiden käytössä ja sain ne ennätysajassa pois.
40. Siihen liittyen olen myös ollut röntgenissä. Toisen kerran olen ollut polvien takia.
41. Kärsin myös huonosta ihosta ja sen myötä aavistuksen heikosta itsetunnosta. Vasta nyt olen oppinut hieman kulkemaan muuallakin kuin kotona meikittä, tosin vain kauppareissun verran.
42. Mutta sekin on jo edistystä, sillä aiemmin en ollut edes kotonani ilman meikkiä - siltä varalta, että joku sattuukin poikkeamaan kylään tai huoltomies tai vuokranantaja tai ihan kuka tahansa muu rimpauttelee ovikelloa.
43. Neurooseista seuraavaan. En ikinä avaa ovea, jos en ole 100 % varma, kuka oven takana on. En edes vastaa ovipuhelimeen, jos en tiedä, kuka alaovella on. Ja jos joku sattuukin pääsemään alaovesta sisään soittamatta ovisummeria ja rimpauttaa minun ovikelloani, voi olla varma, ettei kukaan avaa, vaikka tapaaminen olisikin sovittu.
44. En edes uskalla katsoa ovisilmästä, kuka oven takana on, ettei se joku vain huomaa minua.
45. Asuntoni huoltomies tuntee minut pelottavan hyvin. Kun jouduin kerran soittamaan hänet hätiin, kun omat avaimeni olivat jääneet kotiin sisälle ja hänen avattuaan oveni olin kaivamassa henkkareitani esille, jotta hän voi tarkistaa, että asun varmasti tässä asunnossa. Kommentti kuului, että "Ei tarvitse, kyllä minä sinut jo muistan".
46. Olen mm. soittanut huoltomiehen paikalle koska a) liesituuletin ei toimi b) kylppärissä haisee c) ikkunoista vetää d) wc-pönttö vuotaa. Hänen vierailunsa lopputulos oli, että a) liesituuletin on niin paskainen, että mitäpä jos pesisit sen? b) Lattiakaivosta puuttuu hajulukko. Onko ihme, että haisee? c) Ikkunoista ei vedä, ne ovat ne tuuletusräppänät, joista vetää, ja sekin on korjattavissa, kun sulkee ne. d) Wc-pöntöstä puuttui joku osa (hän palasi myöhemmin asentamaan sen).
47. Ja siltikin hän tulee aina iloisesti tervehtien vastaan, eli voiko tästä nyt päätellä, että hän ei oikeasti vihaa minua, vaikka käytänkin hänen aikaansa surutta kaikkeen turhaan? Tai sitten hän pitää minua yksinkertaisen toivottomana blondina, jolle ei voi kuin nauraa....
48. Kylpyhuoneen lattiakaivostamme puuttuu jälleen hajulukko, tällä kertaa siksi, että kissat ovat onkineet sen sieltä ja piilottaneet jonnekin hyvin varmaan paikkaan. Enkä minä tosiaan kehtaa toistamiseen soittaa huoltomiehelle samasta asiasta. "No minäpä täällä hei. Viitsitkö tuoda meille taas uuden hajulukon lattiakaivoon? Hukattiin edellinen."
49. Edellisistä kohdista voinee vetää johtopäätös, ettei minun ikinä pitäisi muuttaa omistusasuntoon, jossa kaikki tuollaiset hommat olisi itse hoksattava ja korjattava.
50. Siitä huolimatta haaveenani on pieni maatalo hevosineen, lampaineen, koirineen ja kissoineen.
51. Olen nimittäin heppatyttö henkeen ja vereen, vaikken ole käynyt hevosen lähelläkään muutamaan vuoteen. Koko lapsuuteni kuitenkin harrastin ratsastusta ja muuta hevosten kanssa puuhailua hyvin intensiivisesti, ja omistin jossain vaiheessa puoliksi ystäväni kanssa hevosenkin.
52. Nyt omistan kaksi kissaa, mutta miehen suuntaan on myös kova painostus käynnissä koiran suhteen. Vielä ei ole lämmennyt.
53. Ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä eikä meillä ollut kissoja, olin vakaasti päättänyt hankkia hiiriä. Ne olivat valloittaneet sydämeni, mutta eivät valitettavasti mieheni sydäntä. Ovelana miehenä hän siis vei minut katsomaan kissanpentuja ja alkoi puhua niiden puolesta. Pieneen yksiöönhän eivät sopineet sekä kissat että hiiret, joten otimme kissan.
54. Nykyisin mieheni uhkailee, että jos minä otan hiiriä, hän ottaa 1,5 metriä pitkän liskon (joka on muuten aivan uskomattoman pelottavan näköinen kaveri!!). Ei tule kauppoja. Jatketaan koirapainostusta.
55. Pienet liskot ovat suloisia, mutta niiden on ehdottomasti oltava minua pienempiä vähintään 10 senttiä, eikä tuo edellämainittu valitettavasti ole.
56. Pituutta kun minulla on huimat 155 senttiä!
57. Arvatkaa naljaileeko noin 10 senttiä minua pidempi pikkusiskoni asiasta minulla jatkuvasti??
58. Minulla on oikeassa jalassani, hieman polven alapuolella kohta, joka kutiaa aivan jatkuvasti ja hirveällä voimalla, vaikkei siinä ole mitään näkyvää, miksi se kutiaisi. Ei punoitusta, ei näppylöitä, ei mitään. Pelkkä kutina.
59. Saisikohan siihen vaikka jonkun ihosiirron...?
60.Rakastan Kalevala koruja, ja tälläkin hetkellä sydänsormus kilisee iloisesti sormessani.
61. Olen kerran meinannut hävittää kyseisen sormuksen kauppareissullani, kun se tippui sormestani ostoksia pakatessani. Onneksi se tippui kauppakassiin.
62. Mutta sen huomasin vasta kotona, ja kaupassa nostin kyllä pienet kohtaukset, kun luulin sen tippuneen jonnekin tiskin alle, enkä vain löytänyt sitä.
63. Tuossa lähikaupassa jokaikinen myyjä tuntee mut, enkä mä ikinä kehtaa mennä yhden päivän aikana kahta kertaa samaan kauppaan, ainakaan samalle kassalle.
64.Vihaan liiallista kuumuutta ja ennen kaikkea hikoilua. HYI.
65. Mutta saunomista rakastan.
66. Olen monta kertaa saunonut niin kauan, että minulla on lähtenyt taju, kun olen päässyt ulos.
67. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät kykene itsenäiseen toimintaan minkään suhteen.
68. Jälleen yksi syy, miksi mun ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
69. Mä en oikeasti haluaisi tai yritä olla mitenkään inhottava ihminen kenellekään, mutta välillä kyllä keittää niin pahasti yli, että vastapuoli saa kyllä kuulla kunniansa.
70. Siksi mun käy vähän sääliksi myös meidän töissä olevaa uutta harjoittelijaa. Se kun on ottanut minut henkiseksi opastajakseen vaatekaupassa työskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Ei muuten, mutta kun mun kärsivällisyys ei vaan riitä siihen, että opastan jonkun saman yksinkertaisen asian 176 kertaa ennen kuin toinen uskaltaa tehdä sen yksin.
71. Mä olen pelottavan tunnettu huonosta kärsivällisyydestäni....
72. Puhumattakaan stressinsietokyvystä. Siinä vaiheessa, kun meille on tulossa vaikka vieraita ja aikaa on tunti ja kaikenhan täytyy tietenkin olla tip top, oli tulija sitten kuka tahansa, suosittelen liukenemaan paikalta hyvin nopeasti ja vähin äänin.
73. Inhoan sitä, kun topista tai liiveistä valuvat olkaimet. Se on jotain raivostuttavinta, enkä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytänyt naruolkaimista toppia, jossa olkaimet eivät valuisi. Tankkitopit siis kunniaan!
74. Kissani tippui eilen vessanpönttöön... Ihmettelen, että se tapahtui vasta nyt!
75. Rakastan kissojani aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne vaan osaavat olla tyhmiä!
76. Molemmat mm. harrastavat sitä, että menevät selälleen sängyn alle, ja vetelevät sitten itseään pitkin sängynalustaa ottamalla pohjalaudoista kynsillä kiinni ja rullailemalla itseään sinne tänne.
77. Mulle tulee siitä aina mieleen Manaaja....
78. Enkä mä sen vuoksi jaksa niin hirveästi stressata siitä, että tuon sängyn alustan imuroiminen on maailman vaikein homma, kun sängyt on siirrettävä erikseen toisistaan ja jostain sieltä väleistä koittaa osua niihin pölypalleroihin. Kissat tuovat ne pölypallerot turkissaan ihan hyvin helpommin imuroitaville alueille.
79. Nuo kyllä ovatkin yksiä pölypalleroita. Aivan järkyttävä määrä karvaa lähtee kumpaisestakin, enkä mä siksi näytä ikinä oikeasti täysin siistiltä, kun lähden kotoani. Kunnon karvapeitossa mennään, aina.
80. Olen uskomattoman tarkka käyttämäni kosmetiikan suhteen. Aivan liian tarkka. Se ei saisi maksaa paljoa, mutta siinä ei myöskään saisi olla mitään vikaa.
81. Toistaiseksi Rimmel on osoittautunut monessakin suhteessa parhaaksi. Ihan oikeasti.
82. Olen myös aivan hirveää shoppailuseuraa, koska minulla on aina aivan liian selkeä visio siitä, mitä haluan. Sellaista on nimittäin harvemmin valmistettu, tai se ei ainakaan osu minun shoppailureissuni varrelle.
83. Näin kävi mm. verhojen kanssa. Elin melkein vuoden täysin ilman verhoja pienessä yksiössäni, josta oli suora näköyhteys etupihalle.
84. Olisin halunnut verhot, jotka ovat puhtaanvalkoiset tietynlaisin tummanliloin kukkasin. Tietynlaiset tummanlilat kukkaseni vaan eivät vielä olleet päätyneet verhokankaaseen... Harkitsin jopa itse verhojeni painamista siinä vaiheessa.
85. Kunnes löysin kauniin tummanpunaisen vuodesohvan. Sen innoittamana hankin myös lähes saman sävyiset tummanpunaiset verhot ja tummanpunaisen päiväpeiton.
86. Rakastan tummanpunaista väriä, mutta äitini, joka oli mukanani ostamassa sohvaani, varoitteli jo siinä vaiheessa, että punainen on sisustuksessa väri, johon kyllästyy hyvin nopeasti. Tähänkään päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt.
87. Vaateshoppailuani helpottaa huomattavasti tällä hetkellä työskentelyni vaatekaupassa. Kukkaroni olotilaa se ei tosin helpota laisinkaan.
88. Olen itse asiassa päivä päivältä muuttunut vähemmän nirsoksi vaatteiden suhteen. Tiedä sitten, onko se hyvä, vai huono asia...
89. Myöhästely on asia, jota en voi sietää. Siitä syystä lähden kouluunkin aina tuntia ennen koulun alkamista, vaikka matkaan todellisuudessa menee vain puolituntia.
90. En myöskään siedä muiden myöhästelyä. Minusta se osoittaa epäkunnioitusta toista kohtaan, ellei sitten ole jotain hyvää syytä olla myöhässä.
91. Olen hurjan kiinnostunut psykologiasta ja toisinaan luen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ihan vain huvikseni.
92. Lukiossa haaveilin psykologin urasta, mutta se kaatui korkeisiin vaatimuksiin.
93. Olen haaveillut myös lukion äidinkilenopettajan, perhepäivähoitajan, nuoriso-ohjaajan, ratsastuksenopettajan, hevosenhoitajan, hierojan, kosmetologin, kampaajan, estenomin, tradenomin, ja miljoonasta muusta urasta.
94. Lukion äidinkielenopettajan homma kiinnosti ihan tosissaan ja kaksi kertaa jopa hain yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja yleistä kirjallisuustiedettä.
95. Kävin myös avoimessa yliopistossa lukemassa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka kustansin ylioppilaslahjarahoillani.
96. En tosin jaksanut panostaa hommaan niin paljon kuin se olisi vaatinut ja tulin siihen tulokseen, ettei yliopisto ole mun paikkani, ainakaan vielä vähään aikaan.
97. Sen sijaan vaatekaupassa työskentely on ollut kaikkineen äärettömän mielekästä puuhaa.
98. Tuleva ammttinimikkeeni on tosin "kansainvälisen kaupan osaaja", ja rehellisesti en voi kun pyöritellä silmiäni, jos tuo nimike tosiaan joskus liitetään muhun.
99. Musta piti tulla ihan vaan asiakaspalvelija, mutta eihän meillä ylioppilailla ole edes sellaista vaihtoehtoa enää nykyisin, että kiitos vain siitäkin.
100. En nimittäin todellakaan osaa kieliä, edes englantia tai ruotsia, saati mitään muuta. Että siinä sitä kansainvälisyyttä sitten.
Kuvat olen valinnut sattumanvaraisesti erinäisistä kuva-albumeista koneeni kätköistä, ja näitä kohtia olen pohtinut monen monen päivän ajan, joten ne eivät suinkaan välttämättä ole kaikki enää aivan ajankohtaisia. Ja joku jossain joskus sanoi, että näiden keksiminen oli helppoa! Ja pyh pah, ei minulle ainakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti