Valoa pimeyteen

Sisustusvimma on minulla jälleen voimissaan, tällä kertaa kattovalaisimien muodossa.

Anttilasta, tarjoushintaan 59,90 €

Jotexilta, hintaan 79,90 €

Jotexilta, hintaan 99,90 €

Jotexilta Cherry -seinävalaisin hintaan 29,99 €

Hulluus iskee....

Päiväni kuluvat töiden, kotihommien ja asunnonetsinnän parissa. Tulen hulluksi, ihan varmasti. Koneeni päätti alkaa temppuila juuri kriittisellä hetkellä - nyt, kun minun on pakko saada heti nyt uusi asunto! Tätä menoa nykyisessä asuinpaikassani ei yksinkertaisesti enää kestä, meno on kirjaimellisesti kuin villissä lännessä. Ei ole enää yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen herännyt yöllä mellakkaan parvekkeeni alla ja noussut ylös vain todetakseni, että ah, joku rakas naapuri onkin jo ehtinyt soittaa poliisit, ei siis hätää, melu lakkaa piakkoin.

Asunnon löytäminen Turusta on mahdotonta. Tai siis mahdollista, mutta minun kriteereilläni ja meidän budjetillamme ihan silkka mahdottomuus. Minä en nimittäin aio muuttaa mihinkään rotanloukkuun enkä myöskään halua ojasta allikkoon muuttamalla toiseen kertaan yhtä arvelluttavalle alueelle.

Kyllä tämä jos mikä syö naista. Ei jaksa enää. Ja taas on positiiviset lähtökohdat asiakaspalveluun! :'D Toivon, että ihmiset ovat ymmärtäneet hankkia ne liput Ruisrockiin ja nauttivat ajastaan siellä sen sijaan, että tulisivat meille sankoin joukoin shoppailemaan. Tänään on nimittäin päivä, kun hymy ei ole ihan niin herkässä.-.-'

Am I getting old?

Huh, mikä päivä taas! Aamulla viideltä ylös, seitsemältä kauppaan ja yhdeksään mennessä lihapullat tehtynä miehelle valmiiksi ruoaksi ja siitä suunta itselle kohti Turkua, lukuisia vaatekauppoja siskon kanssa ja kirjasto. Kyllästyin vaatekaupoissa kiertämiseen jo ennen kuin pääsin niistä yhteenkään sisään. "Onko meidän pakko??", taisi olla päivän vakifraasini... Siis mitä, minulla?

Kaupungilta kotiuduttuani kaaduin puolikuolleena sänkyyn ja ehdinkin ottaa tunnin nokoset ennen kuin mies paukkasi toisesta työvuorostaan kotiin ääriään myöten innoissaan erittäin harvinaisesta huomisesta vapaapäivästään. Auringon ja vapaapäivän kunniaksi hän meinasi lähteä terassille istuskelemaan.

Ja lähdinkö minä mukaan? En todellakaan! Pesin saunan, laitoin sen lämpeämään ja aion viettää rauhallisen koti-illan saunoen, Sinkkuelämää 1 dvd-boksin parissa, eväinäni lihapullia ja alkoholitonta mansikkasiideriä. Huh....

Ah, onko parempaa kuin mäntysuovalle tuoksuva vastapesty sauna? Kynttilöitä oli pakko laittaa ihan jo senkin takia, etät meillä on lamppu pimeänä saunan valosta, mutta valloittavia tunnelmanluojiakin nuo kyllä ovat, ja saunan hämärässä tunnelma vielä voimistuu entisestään. <3

Huomenna vihdoin pääsen katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuviin, ja sitä onkin ehdottoman pakko hieman fiilistellä jo näin etukäteen, onhan sitä jo nimittäin odotettukin. <3

Ja taidanpa pistää tämän "vanhuusolon" ihan tämän päivän piikkiin. Päivässä oli jotain vikaa, enkä minä suinkaan ole tulossa vanhaksi, ei, ei!


Mukavaa illan jatkoa kaikille! :)

Tea time

Olen aivan rakastunut raparperi-kerma -teeheni ja teehetkestä tuli tämänkin kaatosateisen päivän pelastus. Teen seuraksi leivoin vadelmamuffinseja. Vadelmat ovat kiistatta suosikkimarjojani. <3

Rakastan tuota siskoltani saamaani teekannua aina vaan. Se tuo jollain tapaa mieleeni Liisa Ihmemaassa elokuvan teekohtauksen.

Kuva Googlen kuvahaulla.

Vadelmamuffinsit 12 kpl

115 g voita
vajaa 5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
suolaa
2 kananmunaa
1 dl sokeria
2½ dl maitoa
vadelmia

1. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola kulhossa.
2. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunat, maito, sokeri ja sulatettu voi.
3. Lisää seos jauhoihin ja sekoita varoen.
4. Lisää vadelmat ja lusikoi taikina muffinsivuokiin.
5. Paista uunissa 25-30 minuuttia.

Kissataloudessa ajatellaan karvataloudellisesti

Aamupäivä meni tosiaankin asunnon puunaamisessa, jota niin kovin olin odottanut lomani aikana. Neljä koneellista sain pyykkiäkin siinä pestyä, muutaman kaapin puunattua, yms. pientä.

Turussa piti käydä siinä lomassa vähän asioita hoitamassa ja niiden jälkeen poikkesinkin Anttilaan ostaakseni kännykkään uuden akkulaturin (rakas tyttökissaseni on syönyt jälleen nykyisestäni johdon poikki), mutta eihän siellä sellaisia myydä! Ihme kauppa. No, kun sinne asti olin jo vaivautunut, niin päätin poiketa vielä yläkerrassa kodinosastollakin hieman katselemassa (todettuani ensin True Bloodin dvd-boksin olevan vielä minun budjettiini ylihintainen) ja kuinka sattuikin sopivasti, kerrankin! Kahta asiaa olen ollut vailla ja molemmat löytyivät tällä kertaa - voiko sellaista tuuria edes käydä, varsinkaan minun kohdallani, joka olen tunnettu nirsoudestani, mitä tulee...no, ihan mihin tahansa? Näköjään voi!

Eteisen matto. Olen etsinyt täydellistä kaksi vuotta, jonka jälkeen tyydyin etsimään kelvollista, mutta kun sellaistakaan ei osunut silmiinin, luovutin koko homman ja tyydyin kohtaaloni heilautella imuria joka kerta, kun joku astuu meille ovesta sisään ja varistaa kilon hiekkaa pitkin kämppää. Mutta tänään, tänään löysin kohtuuhintaisen ja minusta ihan jopa kauniin eteisen maton ilman, että näin sen eteen juurikaan edes vaivaa! Girl is happy and so is Oliver, as you can see.

Tuossa on vielä se aivan mahtava puoli, että vaikka nuo karvaturrit hinkkaisivat itseään tuohon miten paljon, karvat eivät tuosta mitenkään häiritsevästi erotu, koska maton väri on tuollainen. Pienestä se riemu täällä repeää, nimimerkillä harjasin juuri lähes puolituntia olohuoneen mattoa puhtaaksi karvoista (ei, imuri ei siihen mattoon tehoa). Kissataloudessa on aina ajateltava hieman karvataloudellisesti. ;)

Ja sitten toinen asia, joka tällaisessa kissataloudessa tuntuu olevan lähes välttämättömyys. Säilytysrasa vanulapuille ja -puikoille. Arvatkaa vaan, mikä on meidän kissojen suurinta hupia silloin, kun joko vanupuikkorasia tai vanulappupussi on unohtunut jonnekin muualle kuin munalukoin varustettuun kaappiin? Tuskin tarvitsee sanoa mitään sen enempää....

Sen lisäksi, että olen siivonnut ja tehnyt kodistani entistäkin kissa- ja karvataloudellisempaa, olen myös juossut kaikki lähikaupat (luontaistuotekaupat mukaan lukien) läpi ja etsinyt vehnänjyviä idätystä varten (uudelleen herännyt intohimoni, tulette varmasti kuulemaan lisää!) - tuloksetta.

Ja mikä parasta, olen jo lähes kykenevä rullaluistelija! Pysyn pystyssä, osaan liikkua kuta kuinkin oikeaoppisiesti eteenpäin, osaan rullailla mäkiä alas... En osaa vielä jarruttaa. Se on jotenkin uskomattoman pelottavaa, eihän siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lentää joko perseelleen tai nenälleen. Ellei sitten satu olemaan reipasta miestä lenkillä mukana, joka sitten juoksee kiinni ja pysäyttää, jos näyttää siltä, että emäntä se vain rullailee vaikka toiseen kaupunkiin asti, jos sille ei kukaan mitään tee. Mies tosin uhkasi, että huomenna "osaat sitten mennä jo ihan itseksesikin".

Minut kun päästäisi tuonne nyt jo yksinäni rullailemaan, niin kiellettäisiin varmaan koko rullaluistelu tässä kaupungissa! Mutta tästäkin todennäköisesti tulevaisuudessa vielä hieman lisää, josko vaikka huomenna saisin ihan oikean fiilispostauksen aiheesta kyhättyä!

Kuulemisiin!

New Castle

On se vaan jännä, miten tällainen iltatyö vaikuttaa elämään - päivisin ehtii jopa tehdä vaikka mitä! Ihan luksusta!

Eilen aamupäivällä kävivät kaveri ja hänen miehensä tuomassa minulle yhden kaapin ja kissoille uuden raapimapuulinnoituksen. Ensinnäkin on sanottava, että kaapi ei todellakaan ollut niin pieni kuin kuvasta olin päätellyt - sen takia mm. kaverinin mies matkkusti koko matkan heiltä minun luokseni auton peräkontissa!

Joka tapauksessa sain kuin sainkin sen sijoitettua edes kohtuullisen fiksusti ja tänään olisi vuorossa sen täyttäminen, joka sekin on hieman ongelmallinen, ottaen huomioon, etten ollut lainkaan varautunut siihen, että siinä olisi noin tolkuttoman paljon säilytystilaa.

No, Oliver valitsi sen joka tapauksessa omaksi tarkkailupisteekseen.

Olen vielä vähän kahden vaiheilla, maalatako tuo tummaksi vai ollakko maalaamatta. Toisaalta makuuhuoneessamme kaikki puu on vaaleaa, mutta muussa asunossa sitten taas tummaa, ja tummasta pidän noin yleensä kyllä enemmän.... Minulla on joku ihmeen maalausinnostus päällä näköjään nyt, kun olen jo keksinyt vaikka miten monta kohdetta, mitkä haluan ehdottomasti maalata tämän kesän aikana. Sen siitä saa, kun on työpaikalla "erikseen kutsuttava" ja koko kesä tulee näin ollen pyörittyä lähinnä tässä kodin ympäristössä. Parvekkeen täysuudistuksenkin olen jo suunnitellut. :D

Mutta sitten siihen itse asiaan. Kissojen valtakuntaan!

Ystäväni lahjoitti tämän raapimapuuhässäkän meille, koska heidän kissansa eivät vaivaudu sitä käyttämää, vaikka mikä olisi - onhan heillä sohvia ja tuolinselkämyksiä kynsien teroittamista varten.

Pientä valtataistelua siitä, kumman paikka tuo kolo oikein onkaan....

Taisi Oliver ainakin kuvien perusteella voittaa tämän valtataistelun....

Nyt tämä neiti lähtee vapaan aamunsa kunniaksi ikkunoiden- ja parvekkeenpesu hommiin - eikö kuulostakin hohdokkaalta? ;)

Hömppää kesälukemiseksi

Meni sitten perjantain suunnitelmat aivan uusiksi, koska mies joutui olemaan neljä tuntia ylimääräistä töissä emmekä näin ollen ehtineet enää syömään ja elokuviin, kuten tarkoitus oli. Huomenna tuolla olisi sitten vapaapäivä tiedossa, joten katsellaan, josko suunnitelman toteuttaminen kävisi huomenissa päinsä.

Eilinen menikin sitten rattoisasti ensin isosiskon kanssa Ikeassa ja Biltemassa, mutta niistä ostoksista voitte lukea tarkemmin toisesta blogistani. Illalla lähdimme yhdessä terassille käymään.

Tänään sain hoteisiini vielä pikkusiskonkin, jota odotellessa kävimme isosiskon kanssa kiertämässä pikkuisen paikallisen kirpparin, jossa olen käynyt vain kerran aiemmin, vaikka olemme asuneetkin jo yli vuoden noin 200 metrin päässä siitä. Ensimmäinen kokemus ei vain ollut mikään järin hyvä, enkä löytänyt sieltä mitään.

Onneksi tämä kerta oli kuitenkin huomattavasti parempi ja mukaani tarttui kaikenlaista!

Ensinnäkin kesän kirjallisuus on ehdottomasti hömppää ja sen kunniaksi nappasin mukaani Lauren Weisbergerin VIP-ihmisiä kirjan. Kirjailija on siis sama kuin Paholainen pukeutuu pradaan - kirjan.

Myös musiikki kuuluu ehdottomasti kesään ja bongasinkin Kaija Koon Mikään ei riitä -levyn, ja pakkohan se oli matkaan ottaa. Kaija Koo vain sopii kesään aivan loistavasti. Olisittepa vaan nähneet pikkusiskoni ilmeen, kun kerroin ostoksistani. "Siis tykkäät SÄ Kaija Koosta?!!!" Järkytys oli ilmeinen.

Sitten vielä kesäkissa hologrammikuva makuuhuoneemme seinää koristamaan. Meillä on kyllä kohta koko makuuhuoneen seinä pinta-ala vuorattu kissankuvilla... Onneksi se ei minua haittaa, ja mies kyllä ilmoittaa sitten, kun hänelle alkaa riittää. :D

Vapunpäivän brunssi

Vappupäivän brunssia olin suunnitellut jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta koska suunnitelmani sitten sattuneista syistä aavistuksen muuttuivatkin (alkuperäinen suunnitelma oli olla perjantai-ilta kotona ja valmistella brunssia siivoillen ja leipoen, mutta toisinhan siinä kävi), käytin valmisteluihin kolme tuntia. Ja onnistuin! Pikkusiskoni toimi tosin pelastavana enkelinäni. <3

Meidän ruokapöytämme on aivan uskomattoman kätevä tuon jatkopalansa takia. Ikinä ennen sille ei ole ollut käyttöä, mutta nyt se kyllä osoitti tarpeellisuutensa, kun kahdeksan hengen oli tarkoitus ruokailla normaalisti kahden hengen ruokailutilan puitteissa. Pieneen asuntoomme tuo ei jokapäiväisenä tietenkään olisi kätevä noin suurena, mutta tällaisten tilaisuuksien palastajana se toimii ehdottomasti.

Nämä kinkku-paprika-juustomuffinsit huolettivat minua ensin enemmän kuin paljon, koska en ole koskaan ennen tehnyt noita, eikä niihin tule juuri lainkaan jauhoja! Kovin esteettisiähän nuo eivät todellakaan ole, mutta maistuivat aivan uskomattoman hyviltä (mies jo kehoitti minua tekemään noita lisää, jotta hän voi ottaa niitä töihin evääksi) ja ovat jauhottomuutensa takia hyvin vähähiilihydraattisia.

Ohje:

3 kananmunaa

kermaa loraus

pieni pussi juustoraastetta

kinkkukuutioita

1 punainen paprika kuutioina

1 rkl soijajauhoja

suolaa, mustapippuria, ym. mausteita

Sekoita aineet keskenään ja jaa rasvattuihin muffinsivuokiin. Paista uunissa 200 asteessa, kunnes kauniin värisiä.

Kovin täsmällinen tuoohjehan ei ole, mutta kaikkea tosiaan ihan vain oman makunsa mukaan - ei tuossa voi pieleenkään mennä! :)

Limekeksit (vegaaniset)

170 g vegaanista margariinia 

2,5 dl tomusokeria
2 limeä, kuori ja mehu
1 rkl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl perunajauhoja
0,25 tl suolaa

1. Margariini ja reilu puoli desiä tomusokerista vatkataan.
2. Lisätään limet ja vaniljasokeri. Sekoita.
3. Sekoita muut aineet erillisessä kulhossa ja lisää sekoittaen margariiniseokseen. 

4. Jäähdytä taikinaa jääkaapissa vähintään tunti.
5. Muotoile kekseiksi. Paista 175 asteessa noin 13 minuuttia 

6. Keksien hieman jäähdyttyä sokeroi tomusokerissa.

Nämäkin saivat kovasti kehuja, varsinkin sen puolesta, että yksi vieraistamme oli maitoallergikko, jolle kuulemma harvoin löytyy täysin maidotonta makeaa tarjottavaa juhlissa. Nytpä löytyi! ^^ Ohje löytyi Jasmiinin tuoksu -foorumin ruokakeskustelusta. Kiitos Tiuhti-Iia tästä! <3

Pientä silmäniloa

Eh, sisustusaiheella jatketaan. Ihan kuin olisin jämähtänyt tähän aiheseen? Voi kyllä, aina ja ikuisesti. <3

Jotexin kaunis GREY-kynttelikkö, 23,99 €. Rakastan kynttilöitä, varsinkin hieman erikoisempia. 

Flowers-lampetti, myöskin Jotexilta, hintaan 13,90 €. Kaunis, kaunis. <3

Ihanan koristeellinen kehys Ikeasta, hintaan 29,95 €.

Kesäkranssi ulko-oveen, Anttilasta, 22,95 €.

Tarvitseeko näitä edes jotenkin perustella? Anttilasta, 19,90 €.

Sleep well

Sisustusjutuilla jatketaan, tällä kertaa keskittyen makuuhuoneeseen. Minulla on uudet lakanat ollut hankintalistalla jo ties' miten pitkään, ja nyt sitten hieman selailin netin ihmeellisessä maailmassa ja löysin muutamia kaunokaisia. ^^

Reunuslakana Jotexilta. Tämä on aivan ehdoton, tuo jenkkisängyn sininen reuna on jotain aivan uskomattoman kuvottavaa! Ja mustahan sen pitää ehdottomasti olla. ;>

Anttilasta kauniit ruusulakanat. Ruusut ovat parhainta. <3

Lammaslakanat!! Emp:ltä, silkkaa rakkautta. <3 Nämä menevät kyllä ehdottomasti tilaukseen heti, kun rahatilanne sen sallii.

Päiväpeiton kanssa meillä on aina ollut yhtä kamppailua. Haluan täydellisen, ja kunnes sen löydän, tyydymme tuohon vanhaan, rikkinäiseen ja rumaan. Tuo saattaisi olla aika lähellä täydellistä. Anttilasta myöskin.

Aivan ihana torkkupeitto Jotexilta! Minä olen sellainen torkkupeittotyttö, että voisin haalia näitä ympärilleni vaikka kuinka paljon. Syysilta pihalla kahvimukin kanssa torkkupeitto harteilla, kynttilän valossa. Perfect? Kyllä!

Dreaming and planning

Sisustaminen on aina ollut yksi suurimpia intohimojani ja taas se on nostanut päätään mitä suurimmassa määrin. Tämän hetkinen hankintalista tuntuisi olevan loputon, mutta ainahan sitä voi haaveilla, eikö? Muutamia kauniita ja oikeasti tarpeellisia yksilöitä bongasin netin ihmeellisessä maailmassa selailtuani.

Edellinen sohvapöytämme meni eräissä illanistujaisissa rikki, joten uusi olisi ehdottomasti löydettävä. Ikeasta löysin muutaman hyvinkin varteenotettavan vaihtoehdon.

HEMMES sohvapöytä, 119 euroa. Ehdottomasti mustanruskeana, jotta sopii samansävyisen kirjahyllymme kanssa. Muutenkin tumma sisustus on eniten omaa silmääni miellyttävä.

RAMVIK sohvapöytä, 99 euroa. Tämäkin on kovasti miellyttävä. Tässä on lisäksi kaksi laatikkoa, joka on ehdottomasti plussapuoli - kaukosäätimet yms. saa kätevästi piiloon.

TJUSIG kenkäteline, 69 euroa. Aivan ehdoton. En oikeasti käsitä enää, miten olemme näinkin pitkään tulleet toimeen ilman moista kapistusta, kenkiä meillä kuitenkin on ihan kiitettävä määrä, eivätkä ne yksinkertaisesti mahdu siististi yhdelle tasolle. Tuskin mahtuvat kaikki ihan tuollekaan, mutta eihän niiden kaikkien tarvitse kerralla esillä ollakaan.

Hintaa tuolla kenkätelineellä on kyllä aika yllättävän paljon, mutta... Iskinpä silmäni siihen nyt kuitenkin. Mies saattaa tosin hieman älähtää tuon nähdessään. Tai viimeistään hintalapun kohdalla, mutta eiköhän sekin hoidu. Varsinkin, jos lähden ostoksille ilman miestä. ;)

Ovimatto, EMP:ltä 12,99. Jälleen sellainen juttu, mikä olisi aivan ehdoton. Ei sitä kuraa ja hiekkaa vaan jaksa aina makuuhuoneesta saakka lakaista jatkuvalla syötöllä. Ne kengät voisi hyvin pyyhkäistä jo heti eteisessä puhtaaksi ja antaa sen hiekan ja muun jäädä mattoon, eikä odottaa, että se sukkien mukana kulkeutuu ympäri kämppää...

Pöytävalaisin, NetAnttila 39,95 euroa. Niin kaunis, ettei moinen hinta edes kirpaise!

Pääsiäisruohoa vapuksi

Löysin sattumalta pussin viime vuonna ostettuja rairuohon siemeniä ja päätin pistää ne kasvamaan. Edellisellä kerralla, kun yritin rairuohoa kasvattaa, homma päättyi jo ensimmäiseen yöhön, kun unohdin pikku kasvimaani keittiönpöydälle. Kissaherramme oli siitä sitten tuumannut, että uusi wc:hän se siinä, ja tehnyt tarpeensa laatikkoon. Sillä seurauksella totta kai, että sitä kissanpissaista multaa oli sitten ympäri keittiötä.

Ehkä siitä viisastuneena pidän tämänkertaisen kasvatukseni kissojen ulottumattomissa. ;)

Ruoho pääsee kauniiseen sydänastiaan kasvamaan.

Multa kastellaan ja siemenet ripotellaan mullan päälle. Eiköhän tuosta jotain synny. :)