Jänniä nämä sunnuntait

Että voi olla ihminen päivistä sekaisin - en edelleenkään kykene sisäistämään, että tänään on sunnuntai! o.O No, olkoon mikä päivä tahansa, niin työpäivä tämä joka tapauksessa oli meikäläiselle. Jänniä nämä sunnuntait muutenkin, yleensä minulla alkavat työt aikaisintaan kello 14, ja tänään ne alkoivatkin jo kello 12 ja työvuoro kesti koko kaupan aukioloajan. Hurjaa. :D

Sain kokea karvaan pettymyksen ottaessani tätä kyseistä t-paitaa kaapista. Kaksi reikää. Toinen etu- ja toinen takapuolella. Pieniähän nuo ovat, eikä niitä välttämättä edes huomaa, jos ei tiedä, mitä ja mistä etsiä, mutta voisiko vielä hieman enemmän ottaa päähän?? Hyvät oli lähtökohdat tälle asiakaspalvelupäivälle!

Paidan rikkoutumiseen on kaksi todennäköistä vaihtehtoa. 1) Se on mennnyt rikki pesukoneessa (-> Pesukone vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!) tai 2) Kissat ovat raadelleet reiät paidan ollessa kuivumassa (-> Kissat vaihtoon, minun paitojanihan EI tuhota!!).

Että sellaista tänään... Ja mikä ehkä pahinta, meillä ei ole lainkaan kahvia, joten jouduin lähtemään töihin yhden kuvottavan makuisen maitokahvipussimukillisen voimin ja tyytymään työpaikallakin varmaan lähemmäs tunnin pannussa muhineeseen kahviin. Paras tapa suistaa meikäläisen päivä tyystin raiteiltaan, onkin siis järjestää niin, että jään ilman aamukahviani.

Nautintoja

Minulla on tapana antaa maistiaiset kaikesta syömästäni maitotuotteesta (suklaata lukuunottamatta) aina kissoillekin, pikkuiset kun tykkäävät niistä aina hurjasti. Näin kesällä vaniljajäätelö on kova sana. ;)

Jostain syystä miestäni kuvottaa aina suuresti, kun kissojen nuoltua jäätelöä, laitan mukisematta samaisen jäätelön vielä omaankin suuhuni. Miksikäs ei? Koska "Hyi yök ällöä!!" Joskus hän heitti puoliksi leikillään, että minun pitäisi merkata ne lautaset ja lusikat, joista kissat ovat nuoleskelleet, ettei hän vaan vahingossa ota niitä. :D Niin, meitä on moneksi.

Ainoat kuvat ovat nyt Oliverista, koska herra osaa syödä paikoillaan, toisin kuin meidän Simbamme, josta ei selkeää kuvaa saa edes nukkuessa, kun pienellä on aina niin kova tarve heilua ja veuhtoa. Huomatkaa Oliverin nauttiva ilme, silmät lähes kiinni. ;)

Kissataloudessa ajatellaan karvataloudellisesti

Aamupäivä meni tosiaankin asunnon puunaamisessa, jota niin kovin olin odottanut lomani aikana. Neljä koneellista sain pyykkiäkin siinä pestyä, muutaman kaapin puunattua, yms. pientä.

Turussa piti käydä siinä lomassa vähän asioita hoitamassa ja niiden jälkeen poikkesinkin Anttilaan ostaakseni kännykkään uuden akkulaturin (rakas tyttökissaseni on syönyt jälleen nykyisestäni johdon poikki), mutta eihän siellä sellaisia myydä! Ihme kauppa. No, kun sinne asti olin jo vaivautunut, niin päätin poiketa vielä yläkerrassa kodinosastollakin hieman katselemassa (todettuani ensin True Bloodin dvd-boksin olevan vielä minun budjettiini ylihintainen) ja kuinka sattuikin sopivasti, kerrankin! Kahta asiaa olen ollut vailla ja molemmat löytyivät tällä kertaa - voiko sellaista tuuria edes käydä, varsinkaan minun kohdallani, joka olen tunnettu nirsoudestani, mitä tulee...no, ihan mihin tahansa? Näköjään voi!

Eteisen matto. Olen etsinyt täydellistä kaksi vuotta, jonka jälkeen tyydyin etsimään kelvollista, mutta kun sellaistakaan ei osunut silmiinin, luovutin koko homman ja tyydyin kohtaaloni heilautella imuria joka kerta, kun joku astuu meille ovesta sisään ja varistaa kilon hiekkaa pitkin kämppää. Mutta tänään, tänään löysin kohtuuhintaisen ja minusta ihan jopa kauniin eteisen maton ilman, että näin sen eteen juurikaan edes vaivaa! Girl is happy and so is Oliver, as you can see.

Tuossa on vielä se aivan mahtava puoli, että vaikka nuo karvaturrit hinkkaisivat itseään tuohon miten paljon, karvat eivät tuosta mitenkään häiritsevästi erotu, koska maton väri on tuollainen. Pienestä se riemu täällä repeää, nimimerkillä harjasin juuri lähes puolituntia olohuoneen mattoa puhtaaksi karvoista (ei, imuri ei siihen mattoon tehoa). Kissataloudessa on aina ajateltava hieman karvataloudellisesti. ;)

Ja sitten toinen asia, joka tällaisessa kissataloudessa tuntuu olevan lähes välttämättömyys. Säilytysrasa vanulapuille ja -puikoille. Arvatkaa vaan, mikä on meidän kissojen suurinta hupia silloin, kun joko vanupuikkorasia tai vanulappupussi on unohtunut jonnekin muualle kuin munalukoin varustettuun kaappiin? Tuskin tarvitsee sanoa mitään sen enempää....

Sen lisäksi, että olen siivonnut ja tehnyt kodistani entistäkin kissa- ja karvataloudellisempaa, olen myös juossut kaikki lähikaupat (luontaistuotekaupat mukaan lukien) läpi ja etsinyt vehnänjyviä idätystä varten (uudelleen herännyt intohimoni, tulette varmasti kuulemaan lisää!) - tuloksetta.

Ja mikä parasta, olen jo lähes kykenevä rullaluistelija! Pysyn pystyssä, osaan liikkua kuta kuinkin oikeaoppisiesti eteenpäin, osaan rullailla mäkiä alas... En osaa vielä jarruttaa. Se on jotenkin uskomattoman pelottavaa, eihän siinä ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin lentää joko perseelleen tai nenälleen. Ellei sitten satu olemaan reipasta miestä lenkillä mukana, joka sitten juoksee kiinni ja pysäyttää, jos näyttää siltä, että emäntä se vain rullailee vaikka toiseen kaupunkiin asti, jos sille ei kukaan mitään tee. Mies tosin uhkasi, että huomenna "osaat sitten mennä jo ihan itseksesikin".

Minut kun päästäisi tuonne nyt jo yksinäni rullailemaan, niin kiellettäisiin varmaan koko rullaluistelu tässä kaupungissa! Mutta tästäkin todennäköisesti tulevaisuudessa vielä hieman lisää, josko vaikka huomenna saisin ihan oikean fiilispostauksen aiheesta kyhättyä!

Kuulemisiin!

New Castle

On se vaan jännä, miten tällainen iltatyö vaikuttaa elämään - päivisin ehtii jopa tehdä vaikka mitä! Ihan luksusta!

Eilen aamupäivällä kävivät kaveri ja hänen miehensä tuomassa minulle yhden kaapin ja kissoille uuden raapimapuulinnoituksen. Ensinnäkin on sanottava, että kaapi ei todellakaan ollut niin pieni kuin kuvasta olin päätellyt - sen takia mm. kaverinin mies matkkusti koko matkan heiltä minun luokseni auton peräkontissa!

Joka tapauksessa sain kuin sainkin sen sijoitettua edes kohtuullisen fiksusti ja tänään olisi vuorossa sen täyttäminen, joka sekin on hieman ongelmallinen, ottaen huomioon, etten ollut lainkaan varautunut siihen, että siinä olisi noin tolkuttoman paljon säilytystilaa.

No, Oliver valitsi sen joka tapauksessa omaksi tarkkailupisteekseen.

Olen vielä vähän kahden vaiheilla, maalatako tuo tummaksi vai ollakko maalaamatta. Toisaalta makuuhuoneessamme kaikki puu on vaaleaa, mutta muussa asunossa sitten taas tummaa, ja tummasta pidän noin yleensä kyllä enemmän.... Minulla on joku ihmeen maalausinnostus päällä näköjään nyt, kun olen jo keksinyt vaikka miten monta kohdetta, mitkä haluan ehdottomasti maalata tämän kesän aikana. Sen siitä saa, kun on työpaikalla "erikseen kutsuttava" ja koko kesä tulee näin ollen pyörittyä lähinnä tässä kodin ympäristössä. Parvekkeen täysuudistuksenkin olen jo suunnitellut. :D

Mutta sitten siihen itse asiaan. Kissojen valtakuntaan!

Ystäväni lahjoitti tämän raapimapuuhässäkän meille, koska heidän kissansa eivät vaivaudu sitä käyttämää, vaikka mikä olisi - onhan heillä sohvia ja tuolinselkämyksiä kynsien teroittamista varten.

Pientä valtataistelua siitä, kumman paikka tuo kolo oikein onkaan....

Taisi Oliver ainakin kuvien perusteella voittaa tämän valtataistelun....

Nyt tämä neiti lähtee vapaan aamunsa kunniaksi ikkunoiden- ja parvekkeenpesu hommiin - eikö kuulostakin hohdokkaalta? ;)

Ensiaskelia

Aivan uskomaton ilma ulkona! Sen kunniaksi kipitin tuon meidän pikkukissamme kanssa ensimmäistä kertaa pihalle. Valjaiden laitto onnistui ihan hyvin, neiti pysyi hyvin paikallaan, mutta valjaiden kanssa kulkeminen ei sitten ollutkaan ihan yhtä herkkua....

Neiti koitti kovasti peruutella itsensä ulos valjaista. Huomatkaahan siis kaulahihnasta ulos puskevat etutassut...

Simba ei siis aiemmin ole ikinä ollut ulkona valjaissa, eikä kyllä ylipäätään valjaissakaan, ja pihalla hän pysyi kyllä hyvin likellä emäntäänsä. Kaikkia pieniäkin ääniä säpsähteli hurjasti ja kipaisi meikäläisen jalkojen väliin suojaan.

Täytyypä tästä itsekin varmaan suunnata johonkin, kun ei sisällä istuminen näillä ilmoilla oikein houkuta. Pihalla istuessanikin (yllä ohut puolipitkähihainen, farkut ja rantasandaalit) oli aivan uskomattoman kuuma! Ihanaa. <3

The very best of

Parhaimmistoa vapun kuvasaldosta, joka jälleen kerran jäi hyvin minimaaliseksi.

Ensin vappukissat.

Pientä juhlijaa alkoi hieman väsyttää.

Sitten minun lauantain vappulookiin, joka oli muuten täsmälleen sama kuin perjantaina, josta edellisen postauksen asukuvatkin ovat, ainoastaan sillä erotuksella, että muutama koru on tarttunut matkaan mukaan, sekä ihanatihanat vapputorilöytöni, jotka mieheni minulle hankki. 

Hatustahan en tosiaankaan luopunut, vaihdoin sen vain astetta tyylikkäämpään versioon. ;) Ja Hello Kitty -pallo. Tätä yritin metsästää jo perjantaina, mutta valitettavasti olin niin myöhään liikenteessä, että vain muutama myyjä muutamine palloineen olivat enää paikalla. Lauantaina sitten kuitenkin onnisti ja sehän se on tietenkin pääasia.

Siskoni kysyi, kun sovittelin noita hattuja torilla päähäni, että missä ihmeessä minä muka käytän tuota. No. Kaikkialla. Aina. Olen vain niin heikkona länkkärityyliin ja varsinkin noihin hattuihin. No joo, ehkä pidän sen kuitenkin vähän enemmän special-tilaisuuksien hattuna kuin jokapäiväisenä päähineenä.