Päiväni kuluvat töiden, kotihommien ja asunnonetsinnän parissa. Tulen hulluksi, ihan varmasti. Koneeni päätti alkaa temppuila juuri kriittisellä hetkellä - nyt, kun minun on pakko saada heti nyt uusi asunto! Tätä menoa nykyisessä asuinpaikassani ei yksinkertaisesti enää kestä, meno on kirjaimellisesti kuin villissä lännessä. Ei ole enää yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun olen herännyt yöllä mellakkaan parvekkeeni alla ja noussut ylös vain todetakseni, että ah, joku rakas naapuri onkin jo ehtinyt soittaa poliisit, ei siis hätää, melu lakkaa piakkoin.
Asunnon löytäminen Turusta on mahdotonta. Tai siis mahdollista, mutta minun kriteereilläni ja meidän budjetillamme ihan silkka mahdottomuus. Minä en nimittäin aio muuttaa mihinkään rotanloukkuun enkä myöskään halua ojasta allikkoon muuttamalla toiseen kertaan yhtä arvelluttavalle alueelle.
Kyllä tämä jos mikä syö naista. Ei jaksa enää. Ja taas on positiiviset lähtökohdat asiakaspalveluun! :'D Toivon, että ihmiset ovat ymmärtäneet hankkia ne liput Ruisrockiin ja nauttivat ajastaan siellä sen sijaan, että tulisivat meille sankoin joukoin shoppailemaan. Tänään on nimittäin päivä, kun hymy ei ole ihan niin herkässä.-.-'
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuisku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kuisku. Näytä kaikki tekstit
lauantai 10. heinäkuuta 2010
tiistai 6. heinäkuuta 2010
I'm a hippie
Valitsin markkina-asukseni jotain helppoa ja ohutta, ja tällä kertaa asukuvakin on otettu jossain aivan muissa tunnelmissa kuin yleensä, nimittäin kallioilla. :)
En todellakaan tiedä, mille minä tuossa kuvassa irvistelen, kenties sille pudotukselle, joka selkäni takana vaani? Tuo on otettu kallion kielekkeeltä aivan uskomattoman korkealta ja tällainen taskukokoinen ihminen ei oikein tahdo tuntea oloaan kotoisaksi kovin korkeissa paikoissa....
Tuo asu oli ihan kätevä markkinoille ja se oli ihan kätevä vielä kalliolla istuskellessakin, mutta kuten minun tuurillani aina, päädymme ex tempore baariin ja minä tosiaankin näytän hipiltä ja haisen parsalta (kiitos parsasodan).
Baarissa minut tosin kruunattiin "Miss Africaksi", joten ehkä se ei ollutkaan ihan pohjanoteeraus tuo asuni? Tai sitten se oli sitä vielä enemmän. Huoh. No, tulipahan käytyä ja testattua sekin, että yökerhoon pääsee sisään tuonkin näköisenä!
Vannoin tosin, että jatkossa en enää poistu kotoani ilman kunnollista vaatetusta ja korkokenkiä, you can never know, katsos. ;)
P.S. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun nuo läpsyttimet päätyivät yökerhon tanssilattialle... Toivon kuitenkin hartaasti, että se oli viimeinen kerta.
En todellakaan tiedä, mille minä tuossa kuvassa irvistelen, kenties sille pudotukselle, joka selkäni takana vaani? Tuo on otettu kallion kielekkeeltä aivan uskomattoman korkealta ja tällainen taskukokoinen ihminen ei oikein tahdo tuntea oloaan kotoisaksi kovin korkeissa paikoissa....
Tuo asu oli ihan kätevä markkinoille ja se oli ihan kätevä vielä kalliolla istuskellessakin, mutta kuten minun tuurillani aina, päädymme ex tempore baariin ja minä tosiaankin näytän hipiltä ja haisen parsalta (kiitos parsasodan).
Baarissa minut tosin kruunattiin "Miss Africaksi", joten ehkä se ei ollutkaan ihan pohjanoteeraus tuo asuni? Tai sitten se oli sitä vielä enemmän. Huoh. No, tulipahan käytyä ja testattua sekin, että yökerhoon pääsee sisään tuonkin näköisenä!
Vannoin tosin, että jatkossa en enää poistu kotoani ilman kunnollista vaatetusta ja korkokenkiä, you can never know, katsos. ;)
P.S. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun nuo läpsyttimet päätyivät yökerhon tanssilattialle... Toivon kuitenkin hartaasti, että se oli viimeinen kerta.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
Welcome to the jungle
Meille on jo lähes perinteeksi muodostunut, että vähintään kerran kesässä on päästävä viettämään iltaa Turun urheilupuiston kallioille ja sinne lähtikin tällä kertaa koko sisarusporukka, mieheni ja kaksi siskoni kaveria. Meno alkoi jossain vaiheessa olla varsin hillitöntä, mikä ei kyllä kyseisellä porukalla ole mitenkään tavatonta. :D
Mieheni päätti tehdä minun kauniista markkinoilta mukaani ottamasta tuohilautasestani nuotion...
...ja grillata siinä parsaa...
...koska parsa oli illan teema. Kyllä, hyvin vanhaa ja väsynyttä juttua, mutta me revimme siitä riemua niinkin paljon, että päädyimme parsasotaan jossain vaiheessa iltaa.... Öh, kertookohan se ehkä jotain tuosta illasta ja tästä porukasta? ... :'D
Näkymät olivat joka tapauksessa ihastuttavat ja kokonaisuudessaankin päivä oli aivan uskomattoman loistava. <3 Tällaisia sunnuntaita saisi olla useamminkin! ^^
Mieheni päätti tehdä minun kauniista markkinoilta mukaani ottamasta tuohilautasestani nuotion...
...ja grillata siinä parsaa...
...koska parsa oli illan teema. Kyllä, hyvin vanhaa ja väsynyttä juttua, mutta me revimme siitä riemua niinkin paljon, että päädyimme parsasotaan jossain vaiheessa iltaa.... Öh, kertookohan se ehkä jotain tuosta illasta ja tästä porukasta? ... :'D
Näkymät olivat joka tapauksessa ihastuttavat ja kokonaisuudessaankin päivä oli aivan uskomattoman loistava. <3 Tällaisia sunnuntaita saisi olla useamminkin! ^^
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Summertime girls
Olimme tosiaan torstaina äitini ja rakkaan pikkusiskoni kanssa ensin ostamassa ne paljon hehkuttamani Pori Jazz -liput, lounastamassa Stockmannilla ja lopuksi vielä siskon kanssa kaksistaan jokirannassa herkuttelemassa mansikoita ja jokilaivassa kahvilla.
Oltiin siskon kanssa melkolailla samiksina liikenteessä - molemmilla punaista raitaa ja edessä herkkukatkarapuleivät.
Kesäisessä Turussa ei voi poiketa käymättä jossain lukuisista jokilaivoista kunnon kahvilla! Tällä kertaa päädyimme Papa Joe:hin. Jokilaivat ovat kyllä kiistatta yksi Turun parhaista puolista, voisin kuluttaa niissä aivan loputtomasti aikaani.
Nyt olisi edessä vielä yksi kuuden tunnin työvuoro ja seitsemän päivän työputki olisi ainakin näillä näkymin takana päin ja viikonlopun vietto voi alkaa! Sunnuntaille olisikin suunnitteilla kierros keskiaikamarkkinoilla ja rentoutumista, missäs muuallakaan kuin jokilaivassa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)
Oltiin siskon kanssa melkolailla samiksina liikenteessä - molemmilla punaista raitaa ja edessä herkkukatkarapuleivät.
Kesäisessä Turussa ei voi poiketa käymättä jossain lukuisista jokilaivoista kunnon kahvilla! Tällä kertaa päädyimme Papa Joe:hin. Jokilaivat ovat kyllä kiistatta yksi Turun parhaista puolista, voisin kuluttaa niissä aivan loputtomasti aikaani.
Nyt olisi edessä vielä yksi kuuden tunnin työvuoro ja seitsemän päivän työputki olisi ainakin näillä näkymin takana päin ja viikonlopun vietto voi alkaa! Sunnuntaille olisikin suunnitteilla kierros keskiaikamarkkinoilla ja rentoutumista, missäs muuallakaan kuin jokilaivassa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille! :)
perjantai 2. heinäkuuta 2010
100 random facts about me
Niin monessa blogissa olen näitä nähnyt ja lueskellut, että tarkoittamattanikin olen alkanut miettiä näitä omalle kohdalleni, ja tässä nyt sitten pohdintojeni tulos. Mielenkiintoista, eikö? ;)
1. Innostun äärettömän helposti - sellaisistakin asioista, jotka eivät ole täysin 100 % varmoja.
2. ...ja siitä syystä saan myös pettyä hyvin usein ja pahasti.
3. Yritän opetella ajatusmallia "ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa". Mahdanko oppia...
4. Olen äärettömän laiska hoitamaan hiuksiani, ja siitä syystä pitkät hiukset ovat huonoin mahdollinen idea minulle.
5. Siitä huolimatta en uskalla leikkauttaa tukkaani lyhyeksi.
6. Kärsin kenties ikuisista traumoista, mitä tulee lyhyeen tukkaan. Lapsena äitini leikkautti minulle aina hirveän pottakampauksen ja siitä eroon päästyäni olen pelännyt kampaajia sairaalloisesti.
7. Tasan yksi kampaaja saa leikata hiukseni, ja kaksi ystävääni saa niitä tarvittaessa tasoittaa. Tarvittaessa on noin kahden vuoden välein.
8. Olen oikeasti käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2008, ennen ylioppilaskuvaustani.
9. Sekin oli täysi fiasko - kampaaja kokeili uusia värejä tukkaani sillä seurauksella, ettei vaaleista raidoistani suinkaan meinannut tulla vaaleita, kun musta väri otti niihin kiinni.
10. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan. Ahdistun epävarmoista ja keskeneräisistä asioista aivan suunnattomasti.
11. Luovutan valitettavan helposti monissa asioissa.
12. Rakastan puutarhanhoitoa ja muuta viherpeukalointia, mutta valitettavasti minulla on myös lähes yliluonnollinen kyky tappaa kaikki, mikä kukkii. Ja kaikki, mikä on äitini.
13. Nimimerkillä kaksi viikkoa vastuussa äidin ennen täysin hyvinvoivasta puusta. Puu kuoli ja tiputti jokaikisen lehtensä. Hups.
14. Kärsin toisinaan jostain aivan käsittämättömästä vauvakuumeesta, vaikka tiedän, ettei minusta todellakaan olisi äidiksi.
15. Kun tulen töistä, olen täysin kuollut ainakin seuraavan tunnin ajan.
16. Monta kuppia kahvia on ainoa keino pelastaa tilanne.
17. Työmatkat teen kävellen ja jos minulla ei ole musiikkia kuunneltavanani, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja työpäivä menee piloille. Sen vaan on pakko alkaa reippaalla, musiikin höystämällä matkalla.
18. En edelleenkään tiedä, olenko lintu vai kala - varsinkaan tyyliasioissa.
19. Rakastan goottityyliä yli kaiken, mutta toisinaan kauniit kirkkaat värit saavat minut hurmioonsa.
20. Minulla on aina pakkomielle sammuttaa kaikki laitteet ja valot, joita ei tarvita juuri nimenomaisella hetkellä. Kyllä, meillä on kotona hyvin usein hyvin pimeää. TV:n pitäminen päällä niin, ettei sitä kukaan katso, on jotain ärsyttävintä.
21. Sen sijaan mieheni voi kyllä vaikka lukea olohuoneessa kirjaa, kun tv pauhaa taustalla. EEEIII!
22. Rakastan kauhuleffoja, mutta siitä huolimatta katson ne aina kauhusta kankeana - ja joskus jopa peitän silmäni, jos alkaa liikaa pelottaa. Miksi katsoa elokuvia, joita ei uskalla katsoa? Niin, sanopa se. En tiedä.
23. Siskon kanssa harrastimme aikoinaan myös kirkkaassa päivänvalossa keskellä päivää kauhuleffojen katsomista, kun viereisestä huoneesta taatusti kuului jotain keittiötöiden tmv. ääniä. Ei pelottanut läheskään niin paljoa. :D
24. Kävin 13-vuotiaana katsomassa elokuvateatterissa The Ring -elokuvan ja se oli niin dramaattinen kokemus (jo siitä syystä, että jouduimme ystäväni kanssa valehtelemaan päästäksemme sisään teatteriin), että pelkäsin tv:n lumisadetta sairaalloisesti vielä monta vuotta kokemuksen jälkeenkin.
25. Kyseisen elokuvan jälkeen mikään muu kauhuelokuva ei säväyttänyt, saatika pelottanut minua lainkaan pitkään aikaan.
26. The Ringiä en kuitenkaan ole katsonut uudelleen, enkä aiokaan katsoa. Hirvittää pelkkä ajatuskin.
27. Olen äärettömän herkkä ihminen. Saatan pillahtaa itkuun pienimmästäkin.
28. Itkin mm. puolituntia, kun mieheni kertoi nähneensä luontodokumentin, jossa leijonanpentu kuoli, ja pennun veli (tai sisko) jäi sen luokse ja yritti saada sitä takaisin laumaan ja muiden joukkoon.
29. Alan kohta itkeä uudelleen... Pentu oli kuulemma ihan kuin meidän pikku Simba-kissamme...
30. Minua on luultu maahanmuuttajaksi ja sen vuoksi yritetty haastatella aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". Laivaterminaalissa. Valitettavasti jouduin tuottamaan haastattelijalle pettymyksen ja kunnon punoituksen poskiin, ja toteamaan, etten suinkaan ole maahanmuuttaja, vaan ihan puhdasjalkainen suomalainen.
31. Oikeasti minulla on vitivaalea tukka, mutta olen jo vuosia värjännyt sitä mustaksi.
32. Kun ensi kertaa kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani vaaleasta punaruskeaksi, äiti halveksi asiaa suuresti, ja oli kiukkuinen.
33. Jossain vaiheessa hän kyllä nautti suuresti, kun sai kanssani valkata minulle punaista hiusväriä, ja ties' mitä kaikkea.
34. Kun sitten värjäsin tukkani mustaksi (jälleen vaaleasta suoraan), äitini ei käytännössä juuri puhunut minulle puoleen vuoteen.
35. Sen takia meinasin jättää wanhojen tanssit lukiossa tanssimatta - kostoksi, koska tiesin, että se oli äidille niin tärkeä tapahtuma.
36. En kuitenkaan jättänyt ja äiti teki minulle tapahtumaan kauniin kunnon vanhan ajan tunnelmaa huokuvan puvun.
37. En pelkää mitään niin paljon kuin hammaslääkäriä. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä noin neljä vuotta sitten, enkä usko, että ihan heti olen menossa....
38. Lapsena jouduin kuitekin käymään hammaslääkärissä hyvinkin useasti, koska olin oikomishoidossa ja minulla oli myös eräänlaiset yöraudat. Niiden takia en voinut käydä ystävieni luona yökylässä, eikä meille voinut tulla. Häpesin niitä.
39. Olin kuitenkin tunnollinen niiden käytössä ja sain ne ennätysajassa pois.
40. Siihen liittyen olen myös ollut röntgenissä. Toisen kerran olen ollut polvien takia.
41. Kärsin myös huonosta ihosta ja sen myötä aavistuksen heikosta itsetunnosta. Vasta nyt olen oppinut hieman kulkemaan muuallakin kuin kotona meikittä, tosin vain kauppareissun verran.
42. Mutta sekin on jo edistystä, sillä aiemmin en ollut edes kotonani ilman meikkiä - siltä varalta, että joku sattuukin poikkeamaan kylään tai huoltomies tai vuokranantaja tai ihan kuka tahansa muu rimpauttelee ovikelloa.
43. Neurooseista seuraavaan. En ikinä avaa ovea, jos en ole 100 % varma, kuka oven takana on. En edes vastaa ovipuhelimeen, jos en tiedä, kuka alaovella on. Ja jos joku sattuukin pääsemään alaovesta sisään soittamatta ovisummeria ja rimpauttaa minun ovikelloani, voi olla varma, ettei kukaan avaa, vaikka tapaaminen olisikin sovittu.
44. En edes uskalla katsoa ovisilmästä, kuka oven takana on, ettei se joku vain huomaa minua.
45. Asuntoni huoltomies tuntee minut pelottavan hyvin. Kun jouduin kerran soittamaan hänet hätiin, kun omat avaimeni olivat jääneet kotiin sisälle ja hänen avattuaan oveni olin kaivamassa henkkareitani esille, jotta hän voi tarkistaa, että asun varmasti tässä asunnossa. Kommentti kuului, että "Ei tarvitse, kyllä minä sinut jo muistan".
46. Olen mm. soittanut huoltomiehen paikalle koska a) liesituuletin ei toimi b) kylppärissä haisee c) ikkunoista vetää d) wc-pönttö vuotaa. Hänen vierailunsa lopputulos oli, että a) liesituuletin on niin paskainen, että mitäpä jos pesisit sen? b) Lattiakaivosta puuttuu hajulukko. Onko ihme, että haisee? c) Ikkunoista ei vedä, ne ovat ne tuuletusräppänät, joista vetää, ja sekin on korjattavissa, kun sulkee ne. d) Wc-pöntöstä puuttui joku osa (hän palasi myöhemmin asentamaan sen).
47. Ja siltikin hän tulee aina iloisesti tervehtien vastaan, eli voiko tästä nyt päätellä, että hän ei oikeasti vihaa minua, vaikka käytänkin hänen aikaansa surutta kaikkeen turhaan? Tai sitten hän pitää minua yksinkertaisen toivottomana blondina, jolle ei voi kuin nauraa....
48. Kylpyhuoneen lattiakaivostamme puuttuu jälleen hajulukko, tällä kertaa siksi, että kissat ovat onkineet sen sieltä ja piilottaneet jonnekin hyvin varmaan paikkaan. Enkä minä tosiaan kehtaa toistamiseen soittaa huoltomiehelle samasta asiasta. "No minäpä täällä hei. Viitsitkö tuoda meille taas uuden hajulukon lattiakaivoon? Hukattiin edellinen."
49. Edellisistä kohdista voinee vetää johtopäätös, ettei minun ikinä pitäisi muuttaa omistusasuntoon, jossa kaikki tuollaiset hommat olisi itse hoksattava ja korjattava.
50. Siitä huolimatta haaveenani on pieni maatalo hevosineen, lampaineen, koirineen ja kissoineen.
51. Olen nimittäin heppatyttö henkeen ja vereen, vaikken ole käynyt hevosen lähelläkään muutamaan vuoteen. Koko lapsuuteni kuitenkin harrastin ratsastusta ja muuta hevosten kanssa puuhailua hyvin intensiivisesti, ja omistin jossain vaiheessa puoliksi ystäväni kanssa hevosenkin.
52. Nyt omistan kaksi kissaa, mutta miehen suuntaan on myös kova painostus käynnissä koiran suhteen. Vielä ei ole lämmennyt.
53. Ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä eikä meillä ollut kissoja, olin vakaasti päättänyt hankkia hiiriä. Ne olivat valloittaneet sydämeni, mutta eivät valitettavasti mieheni sydäntä. Ovelana miehenä hän siis vei minut katsomaan kissanpentuja ja alkoi puhua niiden puolesta. Pieneen yksiöönhän eivät sopineet sekä kissat että hiiret, joten otimme kissan.
54. Nykyisin mieheni uhkailee, että jos minä otan hiiriä, hän ottaa 1,5 metriä pitkän liskon (joka on muuten aivan uskomattoman pelottavan näköinen kaveri!!). Ei tule kauppoja. Jatketaan koirapainostusta.
55. Pienet liskot ovat suloisia, mutta niiden on ehdottomasti oltava minua pienempiä vähintään 10 senttiä, eikä tuo edellämainittu valitettavasti ole.
56. Pituutta kun minulla on huimat 155 senttiä!
57. Arvatkaa naljaileeko noin 10 senttiä minua pidempi pikkusiskoni asiasta minulla jatkuvasti??
58. Minulla on oikeassa jalassani, hieman polven alapuolella kohta, joka kutiaa aivan jatkuvasti ja hirveällä voimalla, vaikkei siinä ole mitään näkyvää, miksi se kutiaisi. Ei punoitusta, ei näppylöitä, ei mitään. Pelkkä kutina.
59. Saisikohan siihen vaikka jonkun ihosiirron...?
60.Rakastan Kalevala koruja, ja tälläkin hetkellä sydänsormus kilisee iloisesti sormessani.
61. Olen kerran meinannut hävittää kyseisen sormuksen kauppareissullani, kun se tippui sormestani ostoksia pakatessani. Onneksi se tippui kauppakassiin.
62. Mutta sen huomasin vasta kotona, ja kaupassa nostin kyllä pienet kohtaukset, kun luulin sen tippuneen jonnekin tiskin alle, enkä vain löytänyt sitä.
63. Tuossa lähikaupassa jokaikinen myyjä tuntee mut, enkä mä ikinä kehtaa mennä yhden päivän aikana kahta kertaa samaan kauppaan, ainakaan samalle kassalle.
64.Vihaan liiallista kuumuutta ja ennen kaikkea hikoilua. HYI.
65. Mutta saunomista rakastan.
66. Olen monta kertaa saunonut niin kauan, että minulla on lähtenyt taju, kun olen päässyt ulos.
67. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät kykene itsenäiseen toimintaan minkään suhteen.
68. Jälleen yksi syy, miksi mun ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
69. Mä en oikeasti haluaisi tai yritä olla mitenkään inhottava ihminen kenellekään, mutta välillä kyllä keittää niin pahasti yli, että vastapuoli saa kyllä kuulla kunniansa.
70. Siksi mun käy vähän sääliksi myös meidän töissä olevaa uutta harjoittelijaa. Se kun on ottanut minut henkiseksi opastajakseen vaatekaupassa työskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Ei muuten, mutta kun mun kärsivällisyys ei vaan riitä siihen, että opastan jonkun saman yksinkertaisen asian 176 kertaa ennen kuin toinen uskaltaa tehdä sen yksin.
71. Mä olen pelottavan tunnettu huonosta kärsivällisyydestäni....
72. Puhumattakaan stressinsietokyvystä. Siinä vaiheessa, kun meille on tulossa vaikka vieraita ja aikaa on tunti ja kaikenhan täytyy tietenkin olla tip top, oli tulija sitten kuka tahansa, suosittelen liukenemaan paikalta hyvin nopeasti ja vähin äänin.
73. Inhoan sitä, kun topista tai liiveistä valuvat olkaimet. Se on jotain raivostuttavinta, enkä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytänyt naruolkaimista toppia, jossa olkaimet eivät valuisi. Tankkitopit siis kunniaan!
74. Kissani tippui eilen vessanpönttöön... Ihmettelen, että se tapahtui vasta nyt!
75. Rakastan kissojani aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne vaan osaavat olla tyhmiä!
76. Molemmat mm. harrastavat sitä, että menevät selälleen sängyn alle, ja vetelevät sitten itseään pitkin sängynalustaa ottamalla pohjalaudoista kynsillä kiinni ja rullailemalla itseään sinne tänne.
77. Mulle tulee siitä aina mieleen Manaaja....
78. Enkä mä sen vuoksi jaksa niin hirveästi stressata siitä, että tuon sängyn alustan imuroiminen on maailman vaikein homma, kun sängyt on siirrettävä erikseen toisistaan ja jostain sieltä väleistä koittaa osua niihin pölypalleroihin. Kissat tuovat ne pölypallerot turkissaan ihan hyvin helpommin imuroitaville alueille.
79. Nuo kyllä ovatkin yksiä pölypalleroita. Aivan järkyttävä määrä karvaa lähtee kumpaisestakin, enkä mä siksi näytä ikinä oikeasti täysin siistiltä, kun lähden kotoani. Kunnon karvapeitossa mennään, aina.
80. Olen uskomattoman tarkka käyttämäni kosmetiikan suhteen. Aivan liian tarkka. Se ei saisi maksaa paljoa, mutta siinä ei myöskään saisi olla mitään vikaa.
81. Toistaiseksi Rimmel on osoittautunut monessakin suhteessa parhaaksi. Ihan oikeasti.
82. Olen myös aivan hirveää shoppailuseuraa, koska minulla on aina aivan liian selkeä visio siitä, mitä haluan. Sellaista on nimittäin harvemmin valmistettu, tai se ei ainakaan osu minun shoppailureissuni varrelle.
83. Näin kävi mm. verhojen kanssa. Elin melkein vuoden täysin ilman verhoja pienessä yksiössäni, josta oli suora näköyhteys etupihalle.
84. Olisin halunnut verhot, jotka ovat puhtaanvalkoiset tietynlaisin tummanliloin kukkasin. Tietynlaiset tummanlilat kukkaseni vaan eivät vielä olleet päätyneet verhokankaaseen... Harkitsin jopa itse verhojeni painamista siinä vaiheessa.
85. Kunnes löysin kauniin tummanpunaisen vuodesohvan. Sen innoittamana hankin myös lähes saman sävyiset tummanpunaiset verhot ja tummanpunaisen päiväpeiton.
86. Rakastan tummanpunaista väriä, mutta äitini, joka oli mukanani ostamassa sohvaani, varoitteli jo siinä vaiheessa, että punainen on sisustuksessa väri, johon kyllästyy hyvin nopeasti. Tähänkään päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt.
87. Vaateshoppailuani helpottaa huomattavasti tällä hetkellä työskentelyni vaatekaupassa. Kukkaroni olotilaa se ei tosin helpota laisinkaan.
88. Olen itse asiassa päivä päivältä muuttunut vähemmän nirsoksi vaatteiden suhteen. Tiedä sitten, onko se hyvä, vai huono asia...
89. Myöhästely on asia, jota en voi sietää. Siitä syystä lähden kouluunkin aina tuntia ennen koulun alkamista, vaikka matkaan todellisuudessa menee vain puolituntia.
90. En myöskään siedä muiden myöhästelyä. Minusta se osoittaa epäkunnioitusta toista kohtaan, ellei sitten ole jotain hyvää syytä olla myöhässä.
91. Olen hurjan kiinnostunut psykologiasta ja toisinaan luen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ihan vain huvikseni.
92. Lukiossa haaveilin psykologin urasta, mutta se kaatui korkeisiin vaatimuksiin.
93. Olen haaveillut myös lukion äidinkilenopettajan, perhepäivähoitajan, nuoriso-ohjaajan, ratsastuksenopettajan, hevosenhoitajan, hierojan, kosmetologin, kampaajan, estenomin, tradenomin, ja miljoonasta muusta urasta.
94. Lukion äidinkielenopettajan homma kiinnosti ihan tosissaan ja kaksi kertaa jopa hain yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja yleistä kirjallisuustiedettä.
95. Kävin myös avoimessa yliopistossa lukemassa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka kustansin ylioppilaslahjarahoillani.
96. En tosin jaksanut panostaa hommaan niin paljon kuin se olisi vaatinut ja tulin siihen tulokseen, ettei yliopisto ole mun paikkani, ainakaan vielä vähään aikaan.
97. Sen sijaan vaatekaupassa työskentely on ollut kaikkineen äärettömän mielekästä puuhaa.
98. Tuleva ammttinimikkeeni on tosin "kansainvälisen kaupan osaaja", ja rehellisesti en voi kun pyöritellä silmiäni, jos tuo nimike tosiaan joskus liitetään muhun.
99. Musta piti tulla ihan vaan asiakaspalvelija, mutta eihän meillä ylioppilailla ole edes sellaista vaihtoehtoa enää nykyisin, että kiitos vain siitäkin.
100. En nimittäin todellakaan osaa kieliä, edes englantia tai ruotsia, saati mitään muuta. Että siinä sitä kansainvälisyyttä sitten.
Kuvat olen valinnut sattumanvaraisesti erinäisistä kuva-albumeista koneeni kätköistä, ja näitä kohtia olen pohtinut monen monen päivän ajan, joten ne eivät suinkaan välttämättä ole kaikki enää aivan ajankohtaisia. Ja joku jossain joskus sanoi, että näiden keksiminen oli helppoa! Ja pyh pah, ei minulle ainakaan.
1. Innostun äärettömän helposti - sellaisistakin asioista, jotka eivät ole täysin 100 % varmoja.
2. ...ja siitä syystä saan myös pettyä hyvin usein ja pahasti.
3. Yritän opetella ajatusmallia "ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa". Mahdanko oppia...
4. Olen äärettömän laiska hoitamaan hiuksiani, ja siitä syystä pitkät hiukset ovat huonoin mahdollinen idea minulle.
5. Siitä huolimatta en uskalla leikkauttaa tukkaani lyhyeksi.
6. Kärsin kenties ikuisista traumoista, mitä tulee lyhyeen tukkaan. Lapsena äitini leikkautti minulle aina hirveän pottakampauksen ja siitä eroon päästyäni olen pelännyt kampaajia sairaalloisesti.
7. Tasan yksi kampaaja saa leikata hiukseni, ja kaksi ystävääni saa niitä tarvittaessa tasoittaa. Tarvittaessa on noin kahden vuoden välein.
8. Olen oikeasti käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2008, ennen ylioppilaskuvaustani.
9. Sekin oli täysi fiasko - kampaaja kokeili uusia värejä tukkaani sillä seurauksella, ettei vaaleista raidoistani suinkaan meinannut tulla vaaleita, kun musta väri otti niihin kiinni.
10. En voi sietää asioiden jättämistä viime tippaan. Ahdistun epävarmoista ja keskeneräisistä asioista aivan suunnattomasti.
11. Luovutan valitettavan helposti monissa asioissa.
12. Rakastan puutarhanhoitoa ja muuta viherpeukalointia, mutta valitettavasti minulla on myös lähes yliluonnollinen kyky tappaa kaikki, mikä kukkii. Ja kaikki, mikä on äitini.
13. Nimimerkillä kaksi viikkoa vastuussa äidin ennen täysin hyvinvoivasta puusta. Puu kuoli ja tiputti jokaikisen lehtensä. Hups.
14. Kärsin toisinaan jostain aivan käsittämättömästä vauvakuumeesta, vaikka tiedän, ettei minusta todellakaan olisi äidiksi.
15. Kun tulen töistä, olen täysin kuollut ainakin seuraavan tunnin ajan.
16. Monta kuppia kahvia on ainoa keino pelastaa tilanne.
17. Työmatkat teen kävellen ja jos minulla ei ole musiikkia kuunneltavanani, matka tuntuu kestävän ikuisuuden ja työpäivä menee piloille. Sen vaan on pakko alkaa reippaalla, musiikin höystämällä matkalla.
18. En edelleenkään tiedä, olenko lintu vai kala - varsinkaan tyyliasioissa.
19. Rakastan goottityyliä yli kaiken, mutta toisinaan kauniit kirkkaat värit saavat minut hurmioonsa.
20. Minulla on aina pakkomielle sammuttaa kaikki laitteet ja valot, joita ei tarvita juuri nimenomaisella hetkellä. Kyllä, meillä on kotona hyvin usein hyvin pimeää. TV:n pitäminen päällä niin, ettei sitä kukaan katso, on jotain ärsyttävintä.
21. Sen sijaan mieheni voi kyllä vaikka lukea olohuoneessa kirjaa, kun tv pauhaa taustalla. EEEIII!
22. Rakastan kauhuleffoja, mutta siitä huolimatta katson ne aina kauhusta kankeana - ja joskus jopa peitän silmäni, jos alkaa liikaa pelottaa. Miksi katsoa elokuvia, joita ei uskalla katsoa? Niin, sanopa se. En tiedä.
23. Siskon kanssa harrastimme aikoinaan myös kirkkaassa päivänvalossa keskellä päivää kauhuleffojen katsomista, kun viereisestä huoneesta taatusti kuului jotain keittiötöiden tmv. ääniä. Ei pelottanut läheskään niin paljoa. :D
24. Kävin 13-vuotiaana katsomassa elokuvateatterissa The Ring -elokuvan ja se oli niin dramaattinen kokemus (jo siitä syystä, että jouduimme ystäväni kanssa valehtelemaan päästäksemme sisään teatteriin), että pelkäsin tv:n lumisadetta sairaalloisesti vielä monta vuotta kokemuksen jälkeenkin.
25. Kyseisen elokuvan jälkeen mikään muu kauhuelokuva ei säväyttänyt, saatika pelottanut minua lainkaan pitkään aikaan.
26. The Ringiä en kuitenkaan ole katsonut uudelleen, enkä aiokaan katsoa. Hirvittää pelkkä ajatuskin.
27. Olen äärettömän herkkä ihminen. Saatan pillahtaa itkuun pienimmästäkin.
28. Itkin mm. puolituntia, kun mieheni kertoi nähneensä luontodokumentin, jossa leijonanpentu kuoli, ja pennun veli (tai sisko) jäi sen luokse ja yritti saada sitä takaisin laumaan ja muiden joukkoon.
29. Alan kohta itkeä uudelleen... Pentu oli kuulemma ihan kuin meidän pikku Simba-kissamme...
30. Minua on luultu maahanmuuttajaksi ja sen vuoksi yritetty haastatella aiheesta "maahanmuuttajana Suomessa". Laivaterminaalissa. Valitettavasti jouduin tuottamaan haastattelijalle pettymyksen ja kunnon punoituksen poskiin, ja toteamaan, etten suinkaan ole maahanmuuttaja, vaan ihan puhdasjalkainen suomalainen.
31. Oikeasti minulla on vitivaalea tukka, mutta olen jo vuosia värjännyt sitä mustaksi.
32. Kun ensi kertaa kävin kampaajalla värjäyttämässä tukkani vaaleasta punaruskeaksi, äiti halveksi asiaa suuresti, ja oli kiukkuinen.
33. Jossain vaiheessa hän kyllä nautti suuresti, kun sai kanssani valkata minulle punaista hiusväriä, ja ties' mitä kaikkea.
34. Kun sitten värjäsin tukkani mustaksi (jälleen vaaleasta suoraan), äitini ei käytännössä juuri puhunut minulle puoleen vuoteen.
35. Sen takia meinasin jättää wanhojen tanssit lukiossa tanssimatta - kostoksi, koska tiesin, että se oli äidille niin tärkeä tapahtuma.
36. En kuitenkaan jättänyt ja äiti teki minulle tapahtumaan kauniin kunnon vanhan ajan tunnelmaa huokuvan puvun.
37. En pelkää mitään niin paljon kuin hammaslääkäriä. Olen viimeksi käynyt hammaslääkärissä noin neljä vuotta sitten, enkä usko, että ihan heti olen menossa....
38. Lapsena jouduin kuitekin käymään hammaslääkärissä hyvinkin useasti, koska olin oikomishoidossa ja minulla oli myös eräänlaiset yöraudat. Niiden takia en voinut käydä ystävieni luona yökylässä, eikä meille voinut tulla. Häpesin niitä.
39. Olin kuitenkin tunnollinen niiden käytössä ja sain ne ennätysajassa pois.
40. Siihen liittyen olen myös ollut röntgenissä. Toisen kerran olen ollut polvien takia.
41. Kärsin myös huonosta ihosta ja sen myötä aavistuksen heikosta itsetunnosta. Vasta nyt olen oppinut hieman kulkemaan muuallakin kuin kotona meikittä, tosin vain kauppareissun verran.
42. Mutta sekin on jo edistystä, sillä aiemmin en ollut edes kotonani ilman meikkiä - siltä varalta, että joku sattuukin poikkeamaan kylään tai huoltomies tai vuokranantaja tai ihan kuka tahansa muu rimpauttelee ovikelloa.
43. Neurooseista seuraavaan. En ikinä avaa ovea, jos en ole 100 % varma, kuka oven takana on. En edes vastaa ovipuhelimeen, jos en tiedä, kuka alaovella on. Ja jos joku sattuukin pääsemään alaovesta sisään soittamatta ovisummeria ja rimpauttaa minun ovikelloani, voi olla varma, ettei kukaan avaa, vaikka tapaaminen olisikin sovittu.
44. En edes uskalla katsoa ovisilmästä, kuka oven takana on, ettei se joku vain huomaa minua.
45. Asuntoni huoltomies tuntee minut pelottavan hyvin. Kun jouduin kerran soittamaan hänet hätiin, kun omat avaimeni olivat jääneet kotiin sisälle ja hänen avattuaan oveni olin kaivamassa henkkareitani esille, jotta hän voi tarkistaa, että asun varmasti tässä asunnossa. Kommentti kuului, että "Ei tarvitse, kyllä minä sinut jo muistan".
46. Olen mm. soittanut huoltomiehen paikalle koska a) liesituuletin ei toimi b) kylppärissä haisee c) ikkunoista vetää d) wc-pönttö vuotaa. Hänen vierailunsa lopputulos oli, että a) liesituuletin on niin paskainen, että mitäpä jos pesisit sen? b) Lattiakaivosta puuttuu hajulukko. Onko ihme, että haisee? c) Ikkunoista ei vedä, ne ovat ne tuuletusräppänät, joista vetää, ja sekin on korjattavissa, kun sulkee ne. d) Wc-pöntöstä puuttui joku osa (hän palasi myöhemmin asentamaan sen).
47. Ja siltikin hän tulee aina iloisesti tervehtien vastaan, eli voiko tästä nyt päätellä, että hän ei oikeasti vihaa minua, vaikka käytänkin hänen aikaansa surutta kaikkeen turhaan? Tai sitten hän pitää minua yksinkertaisen toivottomana blondina, jolle ei voi kuin nauraa....
48. Kylpyhuoneen lattiakaivostamme puuttuu jälleen hajulukko, tällä kertaa siksi, että kissat ovat onkineet sen sieltä ja piilottaneet jonnekin hyvin varmaan paikkaan. Enkä minä tosiaan kehtaa toistamiseen soittaa huoltomiehelle samasta asiasta. "No minäpä täällä hei. Viitsitkö tuoda meille taas uuden hajulukon lattiakaivoon? Hukattiin edellinen."
49. Edellisistä kohdista voinee vetää johtopäätös, ettei minun ikinä pitäisi muuttaa omistusasuntoon, jossa kaikki tuollaiset hommat olisi itse hoksattava ja korjattava.
50. Siitä huolimatta haaveenani on pieni maatalo hevosineen, lampaineen, koirineen ja kissoineen.
51. Olen nimittäin heppatyttö henkeen ja vereen, vaikken ole käynyt hevosen lähelläkään muutamaan vuoteen. Koko lapsuuteni kuitenkin harrastin ratsastusta ja muuta hevosten kanssa puuhailua hyvin intensiivisesti, ja omistin jossain vaiheessa puoliksi ystäväni kanssa hevosenkin.
52. Nyt omistan kaksi kissaa, mutta miehen suuntaan on myös kova painostus käynnissä koiran suhteen. Vielä ei ole lämmennyt.
53. Ennen kuin asuimme mieheni kanssa yhdessä eikä meillä ollut kissoja, olin vakaasti päättänyt hankkia hiiriä. Ne olivat valloittaneet sydämeni, mutta eivät valitettavasti mieheni sydäntä. Ovelana miehenä hän siis vei minut katsomaan kissanpentuja ja alkoi puhua niiden puolesta. Pieneen yksiöönhän eivät sopineet sekä kissat että hiiret, joten otimme kissan.
54. Nykyisin mieheni uhkailee, että jos minä otan hiiriä, hän ottaa 1,5 metriä pitkän liskon (joka on muuten aivan uskomattoman pelottavan näköinen kaveri!!). Ei tule kauppoja. Jatketaan koirapainostusta.
55. Pienet liskot ovat suloisia, mutta niiden on ehdottomasti oltava minua pienempiä vähintään 10 senttiä, eikä tuo edellämainittu valitettavasti ole.
56. Pituutta kun minulla on huimat 155 senttiä!
57. Arvatkaa naljaileeko noin 10 senttiä minua pidempi pikkusiskoni asiasta minulla jatkuvasti??
58. Minulla on oikeassa jalassani, hieman polven alapuolella kohta, joka kutiaa aivan jatkuvasti ja hirveällä voimalla, vaikkei siinä ole mitään näkyvää, miksi se kutiaisi. Ei punoitusta, ei näppylöitä, ei mitään. Pelkkä kutina.
59. Saisikohan siihen vaikka jonkun ihosiirron...?
60.Rakastan Kalevala koruja, ja tälläkin hetkellä sydänsormus kilisee iloisesti sormessani.
61. Olen kerran meinannut hävittää kyseisen sormuksen kauppareissullani, kun se tippui sormestani ostoksia pakatessani. Onneksi se tippui kauppakassiin.
62. Mutta sen huomasin vasta kotona, ja kaupassa nostin kyllä pienet kohtaukset, kun luulin sen tippuneen jonnekin tiskin alle, enkä vain löytänyt sitä.
63. Tuossa lähikaupassa jokaikinen myyjä tuntee mut, enkä mä ikinä kehtaa mennä yhden päivän aikana kahta kertaa samaan kauppaan, ainakaan samalle kassalle.
64.Vihaan liiallista kuumuutta ja ennen kaikkea hikoilua. HYI.
65. Mutta saunomista rakastan.
66. Olen monta kertaa saunonut niin kauan, että minulla on lähtenyt taju, kun olen päässyt ulos.
67. Mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka eivät kykene itsenäiseen toimintaan minkään suhteen.
68. Jälleen yksi syy, miksi mun ei pitäisi ikinä hankkia lapsia.
69. Mä en oikeasti haluaisi tai yritä olla mitenkään inhottava ihminen kenellekään, mutta välillä kyllä keittää niin pahasti yli, että vastapuoli saa kyllä kuulla kunniansa.
70. Siksi mun käy vähän sääliksi myös meidän töissä olevaa uutta harjoittelijaa. Se kun on ottanut minut henkiseksi opastajakseen vaatekaupassa työskentelyn ihmeelliseen maailmaan. Ei muuten, mutta kun mun kärsivällisyys ei vaan riitä siihen, että opastan jonkun saman yksinkertaisen asian 176 kertaa ennen kuin toinen uskaltaa tehdä sen yksin.
71. Mä olen pelottavan tunnettu huonosta kärsivällisyydestäni....
72. Puhumattakaan stressinsietokyvystä. Siinä vaiheessa, kun meille on tulossa vaikka vieraita ja aikaa on tunti ja kaikenhan täytyy tietenkin olla tip top, oli tulija sitten kuka tahansa, suosittelen liukenemaan paikalta hyvin nopeasti ja vähin äänin.
73. Inhoan sitä, kun topista tai liiveistä valuvat olkaimet. Se on jotain raivostuttavinta, enkä ole vielä tähän päivään mennessäkään löytänyt naruolkaimista toppia, jossa olkaimet eivät valuisi. Tankkitopit siis kunniaan!
74. Kissani tippui eilen vessanpönttöön... Ihmettelen, että se tapahtui vasta nyt!
75. Rakastan kissojani aivan tolkuttomasti, mutta kyllä ne vaan osaavat olla tyhmiä!
76. Molemmat mm. harrastavat sitä, että menevät selälleen sängyn alle, ja vetelevät sitten itseään pitkin sängynalustaa ottamalla pohjalaudoista kynsillä kiinni ja rullailemalla itseään sinne tänne.
77. Mulle tulee siitä aina mieleen Manaaja....
78. Enkä mä sen vuoksi jaksa niin hirveästi stressata siitä, että tuon sängyn alustan imuroiminen on maailman vaikein homma, kun sängyt on siirrettävä erikseen toisistaan ja jostain sieltä väleistä koittaa osua niihin pölypalleroihin. Kissat tuovat ne pölypallerot turkissaan ihan hyvin helpommin imuroitaville alueille.
79. Nuo kyllä ovatkin yksiä pölypalleroita. Aivan järkyttävä määrä karvaa lähtee kumpaisestakin, enkä mä siksi näytä ikinä oikeasti täysin siistiltä, kun lähden kotoani. Kunnon karvapeitossa mennään, aina.
80. Olen uskomattoman tarkka käyttämäni kosmetiikan suhteen. Aivan liian tarkka. Se ei saisi maksaa paljoa, mutta siinä ei myöskään saisi olla mitään vikaa.
81. Toistaiseksi Rimmel on osoittautunut monessakin suhteessa parhaaksi. Ihan oikeasti.
82. Olen myös aivan hirveää shoppailuseuraa, koska minulla on aina aivan liian selkeä visio siitä, mitä haluan. Sellaista on nimittäin harvemmin valmistettu, tai se ei ainakaan osu minun shoppailureissuni varrelle.
83. Näin kävi mm. verhojen kanssa. Elin melkein vuoden täysin ilman verhoja pienessä yksiössäni, josta oli suora näköyhteys etupihalle.
84. Olisin halunnut verhot, jotka ovat puhtaanvalkoiset tietynlaisin tummanliloin kukkasin. Tietynlaiset tummanlilat kukkaseni vaan eivät vielä olleet päätyneet verhokankaaseen... Harkitsin jopa itse verhojeni painamista siinä vaiheessa.
85. Kunnes löysin kauniin tummanpunaisen vuodesohvan. Sen innoittamana hankin myös lähes saman sävyiset tummanpunaiset verhot ja tummanpunaisen päiväpeiton.
86. Rakastan tummanpunaista väriä, mutta äitini, joka oli mukanani ostamassa sohvaani, varoitteli jo siinä vaiheessa, että punainen on sisustuksessa väri, johon kyllästyy hyvin nopeasti. Tähänkään päivään mennessä en ole siihen kyllästynyt.
87. Vaateshoppailuani helpottaa huomattavasti tällä hetkellä työskentelyni vaatekaupassa. Kukkaroni olotilaa se ei tosin helpota laisinkaan.
88. Olen itse asiassa päivä päivältä muuttunut vähemmän nirsoksi vaatteiden suhteen. Tiedä sitten, onko se hyvä, vai huono asia...
89. Myöhästely on asia, jota en voi sietää. Siitä syystä lähden kouluunkin aina tuntia ennen koulun alkamista, vaikka matkaan todellisuudessa menee vain puolituntia.
90. En myöskään siedä muiden myöhästelyä. Minusta se osoittaa epäkunnioitusta toista kohtaan, ellei sitten ole jotain hyvää syytä olla myöhässä.
91. Olen hurjan kiinnostunut psykologiasta ja toisinaan luen esimerkiksi mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta ihan vain huvikseni.
92. Lukiossa haaveilin psykologin urasta, mutta se kaatui korkeisiin vaatimuksiin.
93. Olen haaveillut myös lukion äidinkilenopettajan, perhepäivähoitajan, nuoriso-ohjaajan, ratsastuksenopettajan, hevosenhoitajan, hierojan, kosmetologin, kampaajan, estenomin, tradenomin, ja miljoonasta muusta urasta.
94. Lukion äidinkielenopettajan homma kiinnosti ihan tosissaan ja kaksi kertaa jopa hain yliopistoon lukemaan kotimaista kirjallisuutta ja yleistä kirjallisuustiedettä.
95. Kävin myös avoimessa yliopistossa lukemassa yleistä kirjallisuustiedettä, jonka kustansin ylioppilaslahjarahoillani.
96. En tosin jaksanut panostaa hommaan niin paljon kuin se olisi vaatinut ja tulin siihen tulokseen, ettei yliopisto ole mun paikkani, ainakaan vielä vähään aikaan.
97. Sen sijaan vaatekaupassa työskentely on ollut kaikkineen äärettömän mielekästä puuhaa.
98. Tuleva ammttinimikkeeni on tosin "kansainvälisen kaupan osaaja", ja rehellisesti en voi kun pyöritellä silmiäni, jos tuo nimike tosiaan joskus liitetään muhun.
99. Musta piti tulla ihan vaan asiakaspalvelija, mutta eihän meillä ylioppilailla ole edes sellaista vaihtoehtoa enää nykyisin, että kiitos vain siitäkin.
100. En nimittäin todellakaan osaa kieliä, edes englantia tai ruotsia, saati mitään muuta. Että siinä sitä kansainvälisyyttä sitten.
Kuvat olen valinnut sattumanvaraisesti erinäisistä kuva-albumeista koneeni kätköistä, ja näitä kohtia olen pohtinut monen monen päivän ajan, joten ne eivät suinkaan välttämättä ole kaikki enää aivan ajankohtaisia. Ja joku jossain joskus sanoi, että näiden keksiminen oli helppoa! Ja pyh pah, ei minulle ainakaan.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Zebra
Ah, tänään se vihdoin koitti - pääsin näkemään Sinkkuelämää 2 elokuviin! Kyllä sitä olikin odotettu, eikä turhaan. <3
Illan riennoissa oli ylläni luottoseepramekkoni - ainoa eläinkuosi, johon olen toistaiseksi kyennyt pukeutumaan. Pantteria en ole voinut kuvitellakaan ylleni, ehei, käärmekuosista tai vastaavasta nyt puhumattakaan. Mutta eipä siitäkään ole kauaa, kun pudistelin päätäni vakaasti myös tälle nyttemmin sydämeni valloittaneelle seeprakuosille. Ehkä sitä alkaa pikku hiljaa oppia pois liiallisesta ehdottomuudesta ja rohkeammin kokeilla uusia juttuja? No, sitä vastaan minulla ei ole mitään. :)
Rakas pikkusiskoni toimi tänään hovikuvaajanani ja kaikista niistä kuvista päätellen, jotka hän sai otettua, hän keskittyi lähinnä ikuistamaan kauniita pelargonioitani päivän asuni sijaan... Ei siinä, kauniitahan nuo ovat, mutta didn't you get the point??
Mekko on Modtexin löytöni, ja vihdoin sain myös rakkaan Snö-kaulakoruni käyttöön. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut lukko rikki, mutta koska sain päähäni, että tänään se on saatava kaulaan!, irrotin ketjusta vanhan rikkinäisen lukon, rikotin yhden toisen kutjun ja irrotin siitä ehjän lukon ja kokosin lähes täysin melkein ehyen korun. Kannatti, rakastan tuota korua, aina vaan. <3
Tässä kaikki tällä erää, huomenna tulossa sitten tarkempi syyni siitä elokuvasta, ja ehkä vähän muutakin. ;)
Illan riennoissa oli ylläni luottoseepramekkoni - ainoa eläinkuosi, johon olen toistaiseksi kyennyt pukeutumaan. Pantteria en ole voinut kuvitellakaan ylleni, ehei, käärmekuosista tai vastaavasta nyt puhumattakaan. Mutta eipä siitäkään ole kauaa, kun pudistelin päätäni vakaasti myös tälle nyttemmin sydämeni valloittaneelle seeprakuosille. Ehkä sitä alkaa pikku hiljaa oppia pois liiallisesta ehdottomuudesta ja rohkeammin kokeilla uusia juttuja? No, sitä vastaan minulla ei ole mitään. :)
Rakas pikkusiskoni toimi tänään hovikuvaajanani ja kaikista niistä kuvista päätellen, jotka hän sai otettua, hän keskittyi lähinnä ikuistamaan kauniita pelargonioitani päivän asuni sijaan... Ei siinä, kauniitahan nuo ovat, mutta didn't you get the point??
Mekko on Modtexin löytöni, ja vihdoin sain myös rakkaan Snö-kaulakoruni käyttöön. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut lukko rikki, mutta koska sain päähäni, että tänään se on saatava kaulaan!, irrotin ketjusta vanhan rikkinäisen lukon, rikotin yhden toisen kutjun ja irrotin siitä ehjän lukon ja kokosin lähes täysin melkein ehyen korun. Kannatti, rakastan tuota korua, aina vaan. <3
Tässä kaikki tällä erää, huomenna tulossa sitten tarkempi syyni siitä elokuvasta, ja ehkä vähän muutakin. ;)
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Am I getting old?
Huh, mikä päivä taas! Aamulla viideltä ylös, seitsemältä kauppaan ja yhdeksään mennessä lihapullat tehtynä miehelle valmiiksi ruoaksi ja siitä suunta itselle kohti Turkua, lukuisia vaatekauppoja siskon kanssa ja kirjasto. Kyllästyin vaatekaupoissa kiertämiseen jo ennen kuin pääsin niistä yhteenkään sisään. "Onko meidän pakko??", taisi olla päivän vakifraasini... Siis mitä, minulla?
Kaupungilta kotiuduttuani kaaduin puolikuolleena sänkyyn ja ehdinkin ottaa tunnin nokoset ennen kuin mies paukkasi toisesta työvuorostaan kotiin ääriään myöten innoissaan erittäin harvinaisesta huomisesta vapaapäivästään. Auringon ja vapaapäivän kunniaksi hän meinasi lähteä terassille istuskelemaan.
Ja lähdinkö minä mukaan? En todellakaan! Pesin saunan, laitoin sen lämpeämään ja aion viettää rauhallisen koti-illan saunoen, Sinkkuelämää 1 dvd-boksin parissa, eväinäni lihapullia ja alkoholitonta mansikkasiideriä. Huh....
Ah, onko parempaa kuin mäntysuovalle tuoksuva vastapesty sauna? Kynttilöitä oli pakko laittaa ihan jo senkin takia, etät meillä on lamppu pimeänä saunan valosta, mutta valloittavia tunnelmanluojiakin nuo kyllä ovat, ja saunan hämärässä tunnelma vielä voimistuu entisestään. <3
Huomenna vihdoin pääsen katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuviin, ja sitä onkin ehdottoman pakko hieman fiilistellä jo näin etukäteen, onhan sitä jo nimittäin odotettukin. <3
Ja taidanpa pistää tämän "vanhuusolon" ihan tämän päivän piikkiin. Päivässä oli jotain vikaa, enkä minä suinkaan ole tulossa vanhaksi, ei, ei!
Mukavaa illan jatkoa kaikille! :)
Kaupungilta kotiuduttuani kaaduin puolikuolleena sänkyyn ja ehdinkin ottaa tunnin nokoset ennen kuin mies paukkasi toisesta työvuorostaan kotiin ääriään myöten innoissaan erittäin harvinaisesta huomisesta vapaapäivästään. Auringon ja vapaapäivän kunniaksi hän meinasi lähteä terassille istuskelemaan.
Ja lähdinkö minä mukaan? En todellakaan! Pesin saunan, laitoin sen lämpeämään ja aion viettää rauhallisen koti-illan saunoen, Sinkkuelämää 1 dvd-boksin parissa, eväinäni lihapullia ja alkoholitonta mansikkasiideriä. Huh....
Ah, onko parempaa kuin mäntysuovalle tuoksuva vastapesty sauna? Kynttilöitä oli pakko laittaa ihan jo senkin takia, etät meillä on lamppu pimeänä saunan valosta, mutta valloittavia tunnelmanluojiakin nuo kyllä ovat, ja saunan hämärässä tunnelma vielä voimistuu entisestään. <3
Huomenna vihdoin pääsen katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuviin, ja sitä onkin ehdottoman pakko hieman fiilistellä jo näin etukäteen, onhan sitä jo nimittäin odotettukin. <3
Ja taidanpa pistää tämän "vanhuusolon" ihan tämän päivän piikkiin. Päivässä oli jotain vikaa, enkä minä suinkaan ole tulossa vanhaksi, ei, ei!
Mukavaa illan jatkoa kaikille! :)
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Pienestäkin voi kasvaa jotain suurta
Käytämme nykyisin mieheni kanssa äärettömän paljon siemeniä ruoanlaitossa ja nauroimmekin tuossa eilen haettuamme kahden kilon säkin vehnänjyvä, ettei meillä kohta muuta ruokaa olekaan kuin siemeniä. Mikäs siinä. Nyt ajattelinkin hieman valottaa, mitä ja miten niitä käytämme.
Pellavansiemenet
Paras omega-3 -rasvahapon lähde, mikä on äärettömän hyvä asia meille, koska kalaa syömme valitettavan vähän (ihan jo yksinkertaisesti sen pöyristyttävän hinnan takia). Ylipäätään siinä on paljon vitamiineja ja hivenaineita.
Käytämme siemeniä sellaisenaan salaateissa, pirtelöissä, wokeissa... Niitä nyt voi heittää ripauksen oikeastaan mihin tahansa ruokaan, minun mielestäni. :D
Auringonkukansiemenet
Kaliumia, sinkkiä, rasvoja, proteiinia, B- ja E-vitamiineja....
Auringonkukan siemenet tulee liottaa 5-8 tuntia ja huuhdella hyvin sen jälkeen ennen käyttöä. Niitä voi myös idättää, mutta me käytämme ne ainoastaan liotettuina salaateissa ja pirtelöissä. Idätettyinä niistä tulee kuulemani mukaan helposti kitkeriä, mutta itse en ole kokeillut.
Sinimailanen
A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita...
Sinimailasta idätämme, jonka jälkeen syömme sitä joko sellaisenaan tai salaattien joukossa. Liotusaika sinimailasella on 4-6 tuntia, jonka jälkeen niitä idätetään 4-6 vuorokautta (huuhdellaan 2-3 kertaa päivässä). Jo pienestä määrästä siemeniä tulee paljon ituja, joten idättäminen kannattaa aloittaa maltillisesti, koska idut eivät säily kovin kauaa.
Vehnä
Anoppini kertoman mukaan tässä on sellainen terveysruoka (ja kauneudenhoito ja lääketuote samalla), ettei sitä ihminen oikein muuta tarvitsekaan. :D
Meillä on nyt vasta kokeiluasteella tämän kanssa, mutta kerron tarkempia havaintoja, kunhan itumme ovat valmiit. Tarkoitus olisi kokeilla ainakin tuossa kauneudenhoitoasiassa sekä pirtelössä.
Liotetaan 8 tuntia ja idätetään 1-2 vuorokautta.
Pellavansiemenet
Paras omega-3 -rasvahapon lähde, mikä on äärettömän hyvä asia meille, koska kalaa syömme valitettavan vähän (ihan jo yksinkertaisesti sen pöyristyttävän hinnan takia). Ylipäätään siinä on paljon vitamiineja ja hivenaineita.
Käytämme siemeniä sellaisenaan salaateissa, pirtelöissä, wokeissa... Niitä nyt voi heittää ripauksen oikeastaan mihin tahansa ruokaan, minun mielestäni. :D
Auringonkukansiemenet
Kaliumia, sinkkiä, rasvoja, proteiinia, B- ja E-vitamiineja....
Auringonkukan siemenet tulee liottaa 5-8 tuntia ja huuhdella hyvin sen jälkeen ennen käyttöä. Niitä voi myös idättää, mutta me käytämme ne ainoastaan liotettuina salaateissa ja pirtelöissä. Idätettyinä niistä tulee kuulemani mukaan helposti kitkeriä, mutta itse en ole kokeillut.
Sinimailanen
A-, B-, C-, E- ja K-vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita...
Sinimailasta idätämme, jonka jälkeen syömme sitä joko sellaisenaan tai salaattien joukossa. Liotusaika sinimailasella on 4-6 tuntia, jonka jälkeen niitä idätetään 4-6 vuorokautta (huuhdellaan 2-3 kertaa päivässä). Jo pienestä määrästä siemeniä tulee paljon ituja, joten idättäminen kannattaa aloittaa maltillisesti, koska idut eivät säily kovin kauaa.
Vehnä
Anoppini kertoman mukaan tässä on sellainen terveysruoka (ja kauneudenhoito ja lääketuote samalla), ettei sitä ihminen oikein muuta tarvitsekaan. :D
Meillä on nyt vasta kokeiluasteella tämän kanssa, mutta kerron tarkempia havaintoja, kunhan itumme ovat valmiit. Tarkoitus olisi kokeilla ainakin tuossa kauneudenhoitoasiassa sekä pirtelössä.
Liotetaan 8 tuntia ja idätetään 1-2 vuorokautta.
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Illan asu
Nyt vihdoin kuvia keskiviikon asustani! Tämä postaus minun oli tarkoitus julkaista jo keskiviikkona, mutta tulikin sitten niin äkkilähtö, etten ehtinyt.
Tein ehkä ennätyksen valmistautuessani illan juhlintoihin: kolme tuntia laittautumista! Miten se on mahdollista? Mihin se kaikki aika muka meni? En todellakaan tiedä. Se vain meni.
Asu koostui viime vuoden pikkujouluihin ostamastani mekosta, wanhojen tanssi kengistäni ja siskoltani lainaamastani laukusta.
Ilmeeni on kuin säikyn hevosen, mutta mitäpä me tuosta - eivät minun ilmeeni ihan perusilmeitä taida muutenkaan olla. :D
Tämä mekko löytyi viime talvena Seppälän erikoismallistosta ja vaikka siitä kovasti pidänkin, se ei ole päätynyt ylleni kuin sen yhden ainoan kerran. Olen kai ajatellut sen olevan liian juhlallinen, mutta eikai tuo nyt lopulta kuitenkaan....
Ulkoilujen ajaksi heitin lisäksi päälleni vielä tuon kirpparilta aikoinaan löytämäni jakun, joka on aikojen saatossa osoittautunut hyvinkin monikäyttöiseksi!
Illan suunnitelma oli tosiaan Karkkikeskiviikko Amarillossa, mutta eihän tuolla ollut narikkaa auki laisinkaan ja minulla oli yöpymistarvikkeeni mukanani, joten siirryimme suosiolla illan viettoon Forteen, mikä osoittautui aivan loistavaksi siirroksi: paikalle oli sattumalta saapunut myös iso liuta ystäviäni, joten ilta oli menestys! :)
Eilen jatkoimmekin sitten siskoni kämpän sisustamista ja ilta meni kummitätini luona pihalla kahvia nauttiessa, jutellessa niitä näitä ja auringosta nauttien. Melkein oli jo pienen loman tuntua, kun oli kaksi kokonaista vapaapäivää ja tänäänkin vasta illalla töihin!
Viikonlopuksi suuntaankin sitten jälleen äitini hoteisiin saaristoon ja sormet ristissä toivon lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, jotta saisin edes hieman väriä tähän valkoisena kuultavaan ihooni.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Tein ehkä ennätyksen valmistautuessani illan juhlintoihin: kolme tuntia laittautumista! Miten se on mahdollista? Mihin se kaikki aika muka meni? En todellakaan tiedä. Se vain meni.
Asu koostui viime vuoden pikkujouluihin ostamastani mekosta, wanhojen tanssi kengistäni ja siskoltani lainaamastani laukusta.
Ilmeeni on kuin säikyn hevosen, mutta mitäpä me tuosta - eivät minun ilmeeni ihan perusilmeitä taida muutenkaan olla. :D
Tämä mekko löytyi viime talvena Seppälän erikoismallistosta ja vaikka siitä kovasti pidänkin, se ei ole päätynyt ylleni kuin sen yhden ainoan kerran. Olen kai ajatellut sen olevan liian juhlallinen, mutta eikai tuo nyt lopulta kuitenkaan....
Ulkoilujen ajaksi heitin lisäksi päälleni vielä tuon kirpparilta aikoinaan löytämäni jakun, joka on aikojen saatossa osoittautunut hyvinkin monikäyttöiseksi!
Illan suunnitelma oli tosiaan Karkkikeskiviikko Amarillossa, mutta eihän tuolla ollut narikkaa auki laisinkaan ja minulla oli yöpymistarvikkeeni mukanani, joten siirryimme suosiolla illan viettoon Forteen, mikä osoittautui aivan loistavaksi siirroksi: paikalle oli sattumalta saapunut myös iso liuta ystäviäni, joten ilta oli menestys! :)
Eilen jatkoimmekin sitten siskoni kämpän sisustamista ja ilta meni kummitätini luona pihalla kahvia nauttiessa, jutellessa niitä näitä ja auringosta nauttien. Melkein oli jo pienen loman tuntua, kun oli kaksi kokonaista vapaapäivää ja tänäänkin vasta illalla töihin!
Viikonlopuksi suuntaankin sitten jälleen äitini hoteisiin saaristoon ja sormet ristissä toivon lämpimiä ja aurinkoisia kelejä, jotta saisin edes hieman väriä tähän valkoisena kuultavaan ihooni.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
Huh!
Nyt on taas ollut hiljaiseloa blogissa, mutta ehkä kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa?
Työssäoppiminen. Ei ehkä uskoisi, mutta kyllä sekin vain töitä tuntuu teettävän! Huomenna on viimeinen päivä työssäoppimassa ja tänään oli näyttö. Koska koko työssäoppimiseni oli pelkkää asiakaspalvelua, sain lisäksi kirjallisia taloushallinnon tehtäviä, joita olen nyt sitten kaksi päivää pakertanut. Näillä työtunneilla pitäisi olla hyvä arvosana tiedossa - asiakaspalvelun osalta homma ainakin meni ihan mallikkaasti.
Vielä pitäisi oppimispäiväkirja saada palautuskuntoon, mutta sen taidan jättää suosiolla huomiseksi, sillä kolme kuukautta kadoksissa ollut migreenini päätti iskeä sitten tänään oikein kunnolla, enkä jaksa enää hetkeäkään mitään paperien tuijottelua!
Se olisi sitten kahta päivää vaille ensimmäinen vuosi opiskeluja pulkassa ja vielä yksi vuosi edessä. Sitä ennen olisi tosin kolmen kuukauden reipas työrupeama tuolla työssäoppimispaikassani, palkallisena tosin. ;)
Työssäoppiminen. Ei ehkä uskoisi, mutta kyllä sekin vain töitä tuntuu teettävän! Huomenna on viimeinen päivä työssäoppimassa ja tänään oli näyttö. Koska koko työssäoppimiseni oli pelkkää asiakaspalvelua, sain lisäksi kirjallisia taloushallinnon tehtäviä, joita olen nyt sitten kaksi päivää pakertanut. Näillä työtunneilla pitäisi olla hyvä arvosana tiedossa - asiakaspalvelun osalta homma ainakin meni ihan mallikkaasti.
Vielä pitäisi oppimispäiväkirja saada palautuskuntoon, mutta sen taidan jättää suosiolla huomiseksi, sillä kolme kuukautta kadoksissa ollut migreenini päätti iskeä sitten tänään oikein kunnolla, enkä jaksa enää hetkeäkään mitään paperien tuijottelua!
Se olisi sitten kahta päivää vaille ensimmäinen vuosi opiskeluja pulkassa ja vielä yksi vuosi edessä. Sitä ennen olisi tosin kolmen kuukauden reipas työrupeama tuolla työssäoppimispaikassani, palkallisena tosin. ;)
tiistai 18. toukokuuta 2010
Kesän peruspilarit
Innsotuin taas vaihteeksi tuosta Polyvoresta niin, että päätin koota kollaasin vaatteista, jotka kuvastavat oman kesäpukeutumiseni peruspilareita.
Läpsyttimet ja ballerinat ovat ehdottomasti kesäkenkiä. Normaalisti kuljen mieluiten korkeakorkoisissa kengissä, mutta jostain syystä kesäisin laiskistun kenkien suhteen siinä määrin, että mitä helpommat sen parempi. Rantaläpsyt ovat kovassa käytössä varsinkin kaikilla kauppareissuilla. Mitään umpinaisia kenkiä en voisi missään nimessä edes kuvitella kesäksi jalkaani, hyi hirvitys! Kuumasta kärsivät jalat ovat jotain inhottavinta, sekin.
Ensinnäkin totta kai bikinit. Vielä en tosin ole edes uhrannut ajatustakaan sille, että lähtisin etsimään niitä tämän kesän the bikinejä, vaikka omistankin tällä hetkellä tasan yhdet bikinit, joihin olen totaalisen kyllästynyt. Mustat äärettömän perusbikinit. Sen verran tiedän jo etukäteen tämän kesän bikineistäni, että väriä niissä pitää olla. Mieluiten punaista. Kenties myös joko raitaa, palloja tai sydämiä. Ja näillä suunnitelmilla kun lähtee bikinejä metsästämään, voi olla varma, että en löydä yhtään mitään ja kuljen koko kesän noissa mustissa. Yh. Niin käy aina.
Mekot ja hameet. En voisi kuvitellakaan vetäväni jalkaani housuja kesähelteellä. Pienenä poikkeuksena joissain tilanteissa tosin valkoiset puuvillahousut.
Läpsyttimet ja ballerinat ovat ehdottomasti kesäkenkiä. Normaalisti kuljen mieluiten korkeakorkoisissa kengissä, mutta jostain syystä kesäisin laiskistun kenkien suhteen siinä määrin, että mitä helpommat sen parempi. Rantaläpsyt ovat kovassa käytössä varsinkin kaikilla kauppareissuilla. Mitään umpinaisia kenkiä en voisi missään nimessä edes kuvitella kesäksi jalkaani, hyi hirvitys! Kuumasta kärsivät jalat ovat jotain inhottavinta, sekin.
torstai 6. toukokuuta 2010
Pieniä yllätyksiä
Tänään alkoi aamu varsin reippaasti - siitäkin huolimatta, etten olisi missään määrin osannut sitä odottaa, kun kello seitsemältä pärähti soimaan. Kovaa flunssaa potiessani ajattelin, että poikkean heti aamusta apteekkiin hakemaan sellaiset lääkemömmöt, etten tunne päässäni vyöryvää limalauttaa laisinkaan ja työpäiväkin sujuu sitten paremmin.
Sen verran aikaisin olin liikenteessä, että mies nukkui vielä sikeästi, ja jätin hänelle jääkaapinoveen lapun, missä olen.
Vaan eipä hän ehtinyt koko lappua nökemäänkään, kun ehdin palata reissultani ennen kuin hän oli saanut silmänsä auki. No, nukkukoon nyt, kun kerran voi...
Reissullani koin myös pienen "kohta katkeaa verisuoni päästä" -hetken, apteekki ei nimittäin ollut auki, vaan aukeaa vasta yhdeksältä! Ihan oikeasti, apteekin kuuluu aueta kahdeksalta! Varsinkin, kun kyseessä on tämän alueen ainoa apteekki.
Kaupassa sentään koin vähän parempia yllätyksiä, K-kaupassa nimittäin oli paaaaljon parempi luomutuotevalikoima kuin tuossa lähi S-Marketissamme, jossa yleensä asioin. Luomutuotteet saavat minut jostan syystä aina hyvälle tuulelle ja aina kuin vain suinkin voin olla valitsematta sitä kaikista halvinta tuotetta, pyrin ostamaan luomua.
Tuota mansikka-vanilia luomujugurttia en olekaan ikinä ennen maistanut, S-Marketissa kun on vain tarjolla mustikkajugurttia luomuna. Nam, nam, nam! Olen oikeasti sitä mieltä, että luomujugurtti maistuu paremmalle kuin mikään muu, koska se maku on huomattavasti aidompi kuin sellaisessa, jossa E-koodeja on niin paljon, ettei niitä kaikkia jaksa edes lukea.
Ja noiden mehujen ainesosaluettelot puolestaan olivat niin ilahduttavaa luettavaa. <3
Kyllä, pienestä se on ilot revittävä, mutta parempihan se on niin, kuin että niitä iloja saisi metsästää kissojen ja koirien kanssa, eikös? :)
Aurinkoista huomenta kaikille!
Sen verran aikaisin olin liikenteessä, että mies nukkui vielä sikeästi, ja jätin hänelle jääkaapinoveen lapun, missä olen.
Vaan eipä hän ehtinyt koko lappua nökemäänkään, kun ehdin palata reissultani ennen kuin hän oli saanut silmänsä auki. No, nukkukoon nyt, kun kerran voi...
Reissullani koin myös pienen "kohta katkeaa verisuoni päästä" -hetken, apteekki ei nimittäin ollut auki, vaan aukeaa vasta yhdeksältä! Ihan oikeasti, apteekin kuuluu aueta kahdeksalta! Varsinkin, kun kyseessä on tämän alueen ainoa apteekki.
Kaupassa sentään koin vähän parempia yllätyksiä, K-kaupassa nimittäin oli paaaaljon parempi luomutuotevalikoima kuin tuossa lähi S-Marketissamme, jossa yleensä asioin. Luomutuotteet saavat minut jostan syystä aina hyvälle tuulelle ja aina kuin vain suinkin voin olla valitsematta sitä kaikista halvinta tuotetta, pyrin ostamaan luomua.
Tuota mansikka-vanilia luomujugurttia en olekaan ikinä ennen maistanut, S-Marketissa kun on vain tarjolla mustikkajugurttia luomuna. Nam, nam, nam! Olen oikeasti sitä mieltä, että luomujugurtti maistuu paremmalle kuin mikään muu, koska se maku on huomattavasti aidompi kuin sellaisessa, jossa E-koodeja on niin paljon, ettei niitä kaikkia jaksa edes lukea.
Ja noiden mehujen ainesosaluettelot puolestaan olivat niin ilahduttavaa luettavaa. <3
Kyllä, pienestä se on ilot revittävä, mutta parempihan se on niin, kuin että niitä iloja saisi metsästää kissojen ja koirien kanssa, eikös? :)
Aurinkoista huomenta kaikille!
torstai 15. huhtikuuta 2010
Here I come
Rakastan kirjoittamista, valokuvaamista ja kaikkea esteettistä, ja niiden asioiden purkamiseen blogi on ehkä paras mahdollinen väline.
Olen pohtinut tämän blogin aloittamista jo hyvän tovin, useita viikkoja, koska minulla on tapana jättää aloittamani asiat kesken, kun innostun jostain muusta, eikä tämä siksi ole suinkaan ensimmäinen blogini. Nyt kuitenkin toivon, hyvän suunnitteluni ansiosta, että tästä tulisi viimeinen. Blogi, johon kirjoitan kuulumiseni, löytöni, havaintoni, intohimoni. Ilman aihepiirirajausta. Haluan kirjoittaa vapaudella aiheesta, joka kulloinkin koskettaa, välittämättä siitä, mitä lukijat minulta odottavat, tai miten itse blogini kategorioin. Ei siis kategorisoida tätä nyt.
Toinen syy, miksi blogin perustaminen kesti niin tolkuttoman kauan, huolimatta siitä, että se on koko ajan ollut muutaman napin painalluksen päässä, on äärettömän kriittinen silmäni ulkoasun suhteen. Tällä kertaa voin kyllä todeta, että monen tunnin tietokoneen ruudun tapittaminen kannatti - olen ulkoasuun tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin!
Pidemmittä puheitta, tervetuloa Kuiskun matkaan. Toivottavasti viihdyt ja palaat seuraani myöhemminkin. Kommentit ovat myös erittäin tervetulleita!
Olen pohtinut tämän blogin aloittamista jo hyvän tovin, useita viikkoja, koska minulla on tapana jättää aloittamani asiat kesken, kun innostun jostain muusta, eikä tämä siksi ole suinkaan ensimmäinen blogini. Nyt kuitenkin toivon, hyvän suunnitteluni ansiosta, että tästä tulisi viimeinen. Blogi, johon kirjoitan kuulumiseni, löytöni, havaintoni, intohimoni. Ilman aihepiirirajausta. Haluan kirjoittaa vapaudella aiheesta, joka kulloinkin koskettaa, välittämättä siitä, mitä lukijat minulta odottavat, tai miten itse blogini kategorioin. Ei siis kategorisoida tätä nyt.
Toinen syy, miksi blogin perustaminen kesti niin tolkuttoman kauan, huolimatta siitä, että se on koko ajan ollut muutaman napin painalluksen päässä, on äärettömän kriittinen silmäni ulkoasun suhteen. Tällä kertaa voin kyllä todeta, että monen tunnin tietokoneen ruudun tapittaminen kannatti - olen ulkoasuun tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin!
Pidemmittä puheitta, tervetuloa Kuiskun matkaan. Toivottavasti viihdyt ja palaat seuraani myöhemminkin. Kommentit ovat myös erittäin tervetulleita!
Kuisku
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)