Jo
täällä mainitsin ensimmäisen kerran tuosta kyseisestä elokuvasta, jonka mieheni halusi väen väkisin päästä katsomaan ja minä lupauduin seuraksi. Monta kertaa olimme aikeissa mennä, mutta aina tuli jotain muuta - ei voi kuin iloita tästä kahden vuorotyöläisen arjen yhteensovittamisen taiteesta! Viikon mittaisella yhteisellä lomallamme kuitenkin teimme sen vihdoin, kävimme katsomassa kyseisen elokuvan.
Kuvan tarjosi Googlen kuvahaku.
Ihan oikeasti odotimme jotain näin mitäänsanomatonta monta viikkoa! En oikeastaan edes ymmärrä, että tuollainen kyhäelmä on päästetty elokuvateatteriin asti. Juonellisesti huono, toteutukseltaan huono, sisällöltään huono... Ja hyvää tässä oli?
Joku taisi sanoa kyseisen elokuvan puolustukseksi, että se herätää ajattelemaan raakudellaan ja todenperäisyydellään, huomaamaan, miten itsellä on lopulta asiat äärettömän hyvin, ja mitä huumeet voivat ihmiselle tehdä. No, minä sanoisin, että yläasteella näkemäni huumevalistusdokkarikin oli huomattavasti herättävämpi kokemus kuin tämä, mistä kertonee jo sekin, että muistan edelleen koko dokumentin alusta loppuun ulkoa, vaikka sen näkemisestä on monta vuotta.
Meillä oli tosiaan yläasteella sen verran vakuuttava huumevalistus, että kylmät väreet juoksevat edelleen pitkin selkärankaani, kun sitä muistelee. Ensin joku mies kertoi jotain yleistä plää-pläätä, jonka jälkeen hän varoitti, että heikkohermoisten on syytä poistua paikalta tässä vaiheessa. Heikkohermoiset poistuivat, video laitettiin pyörimään ja joka kerta joku pyörtyi tai oli vähällä oksentaa.
Video nimittäin kertoi huumeporukoista, jotka asuivat sillan alla (oliko se nyt Tukholmassa vai missä...). Heillä oli saappaat "syöpyneet" ihoon kiinni, koska niitä ei ollut niin pitkään aikaan otettu pois jalasta, ja kun sen sitten otti pois, mukana lähti myös osa jalkaa. Heillä oli kaikenlaisia tauteja ja he näyttivät oikeasti eläviltä ruumiilta. Ja dokumentin kuvauksen aikana heitä kuoli useita.
Ja nyt meikäläinen alkaa taas voimaan pahoin, joten se siitä.
